sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Takaisin satulaan

Nopea huikkaus ja pieni hehkutus uudesta ihanasta mustasta friisiläishevosystävästä nimeltänsä Jätski <3

Ensimmäistä kertaa selässä tammikuun puolivälin jälkeen (yhtä 10 min vierailua helmikuussa Viivin selässä ei lasketa) ja on myönnettävä, että onnenkyyneleet tulvahtivat kun tuota ihanaa mustaa kavioeläintä ratsastuksen jälkeen rapsuttelin :)

Itse ratsastuksessa lähdettiinkin sitten perusasioista liikkeelle ja haeskelin itseäni keskelle, tasaista tuntumaa hevoseen ja tutkiskelin millainen on uuden ystävän liike. Oma kroppa on todella jumissa ja kehon keskipistettä on haettava valtavan paljon. Allani oli kuitenkin mielettömän hyvä palautteen antaja! Oletan tehneeni jotain oikein sillä kävelyttäessäni hevosta maasta käsin ratsastuksen jälkeen, kanssani käveli hyvin tyytyväisen oloinen kaveri :)

Hevonen on herkkä, vaativa ja yhteistyöhaluinen. Uskon sen opettavan minulle paljon! Olen myös mielettömän iloinen siitä, että pääsin täysin erilaisen hevosen selkään kuin Viivi. En halua liiaksi verrata Viiviin kun Viivi sitä ja Viivi tätä... Olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastanut friisiläisellä ja kyllähän se on pienestä puoliverisestä niin kaukana, ettei turhaa pelkoa vertailusta. Toki sellaisia asioita tulee verrattua, että on osattava muuttaa omaa tapaa ratsastaa hevosen mukaiseksi. Kun esim. Viivin laukkaa piti osata pidättää ylöspäin onkin nyt opittava hakemaan rullaavaa laukkaa eteenpäin.

Voi miten olenkaan kaivannut satulaan! Olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Tämän myötä koitan myös elvyttää blogia henkiin niissä puitteissa kuin aikaa riittää. Odotan kovasti, että pääsen taas ruotimaan omaa kroppaani.

Nyt on mentävä, mutta palataan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti