sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pitkästä aikaa ratsailla

Ollaan edetty viimein riittävän pitkälle klinikkakäynnistä, jotta sain mennä selkään. Lumi tuli pehmentämään maan pintaa ja kenttä oli eilen oikein hyvässä kunnossa. Viimeiset melkein kuusi viikkoahan Viivi on liikkunut juoksuttaen ja kävelyttäen niin kentällä kuin pellollakin. Jokusia puomiharjoituksiakin on tehty.

Viivi on viime päivinä osoittanut piristymisen merkkejä. Ilme tarhassa on ollut virkeämpi ja toissapäivänä liinassa se ensimmäistä kertaa koko aikana ei pudottanut laukalta raville - takapää tuli myös paremmin alle kuin viikkokausiin. Lämmittelyn jälkeen se pääsi kentälle juoksemaan. Jestas miten se revitteli ja meni leijuvaa ravia! Kyllä toivo heräsi. Se teki ripeästä laukasta todella tiukkoja käännöksiä kuin lännentyyliin. Tuumasimme M:n kanssa yhteen ääneen, ettei sen takapää ainakaan voi olla sökö, eihän se muuten pitäisi tuollaisissa käännöksissä.

Eilen kuitenkin oli aika kiivetä selkään. Ajatus oli ratsastaa käyntiä ja kevyttä ravia, kestoltaan kaikkiaan n. 15min + sen jälkeen vielä kävelytystä ilman ratsastajaa. Käynti oli reipasta ja Viivi astui alle mielestäni melko hyvin. Raviin lähdettäessä ensin mentiin nenä taivaassa ja ajattelin jo hetken, että tää on taas tässä. Sitten vain haeskeltiin yhteistä tasapainoa ja rento ravi alkoi löytyä! Ontumista ei tuntunut lainkaan eikä Viivi ollut haluton liikkumaan. Ontumattomuushan voi kuitenkin johtua lumen tuomasta pehmeydestä ja kovalla alustalla tilanne voisi olla aivan toinen. Noin vartti ratsastusta, kamat pois niskasta, loimi päälle ja hetki kävelyä. Kyllä oli väsynyt hevonen. Etenkin vasen etujalka oli selvästi kävelyttäessä väsyneempi kuin oikea.

Nyt homma jatkuu joka 2. päivä ratsastaen. Välipäivinä työskentelyä maasta käsin. Ratsastukset pidetään lyhyinä, ei ole tarkoitus kipeyttää hevosta ja välipäivät se tarvitsee palautuakseen.

Maha on rauhoittunut sen jälkeen kun lihomisesta huolimatta nostin heinämäärän takaisin lähes entiselleen. Aamuisin se oireilee jonkin verran kun heiniä on mahdotonta saada riittämään koko yöksi. Kiukkuisuutta (etenkin mahasta) on ollut ilmassa vaan onpa vaikeaa tietää mikä johtuu mistäkin: turhautuminen tekemättömyyteen, maha, kiima (nyt alkaa rauhoittumaan)? Muu syy? En tiedä. Kyllä tässä aika ruudinkeksijä saisi olla.

Tällaista nyt kuitenkin kuuluu tänne. Päivä kerrallaan!

3 kommenttia:

  1. Auttaisikohan tuohon heinäprobleemaan, jos pistäisit pari tiheäsilmäistä heinäverkkoa/slowfeeding-verkkoa päällekkäin, niin riittäisi heinät pidempään yöaikanakin? Jos tallityöntekijät ei suostu noitten verkkojen kanssa pelaamaan, niin itse voi laittaa valmiiksi tallilla käydessä, varmaan auttaa jos edes muutamana yönä viikosta saa heinämäärän kestämään pidempään. Meillä ahmatti-suomenhevosella ainut keino tuo, muuten syöty n. 1,5 tunnissa kaikki ja loppuyö tyhjällä mahalla...:( -Kathy

    VastaaPoista
  2. Piti muuten mainita, että kuusenhavuja voi muuten myös pistää verkkoon syömistä hidastamaan, kunhan isoimmat oksat ottaa pois. Tai voihan niitä heittää muutenkin tekemiseksi karsinaan. -Kathy

    VastaaPoista
  3. Pitäisi jossain välissä lukea tää koko blogi, niin ei tulis kommentoitua turhia :D Tuollahan oli jossain mainintaakin teidän heinäverkko-kikkailuista, vasta nyt huomasin :) -Kathy

    VastaaPoista