torstai 28. marraskuuta 2013

Uusi koti ja viimeinen mahdollisuus?

Olen pyörittänyt tätä aihetta päässäni tuntikausia ja viimein olen saanut sen sellaiseen muotoon, että saan sen kirjoitettua tänne. Katsotaan mitä tämä tuottaa.

On nostettava kädet pystyyn. On myönnettävä se tosiasia, etten pysty järjestämään sellaisia olosuhteita, joissa Viivillä olisi mahdollisuus kuntoutua. Uskokaa pois - tämän asian myöntäminen ei ole helppoa. Olen kohta vuoden ajan ottanut asioista selvää hevosen ruuansulatusta myöden ja pyrkinyt järjestämään Viiville mahdollisimman hyvät oltavat niissä olosuhteissa, jotka minulla on ollut olemassa. Olemme tottavie tallilla laittaneet aika monta kertaa viisaat päämme yhteen ja miettineet mikä tuottaisi hyvää hevosille.

Parasta aikaa oli laidunkausi (vaikka Viivi ei varsinaisesti laiduntanutkaan). Kesällä vielä oli muutamat mielettömän onnistumiset ratsastaessa kun Viivi oli tulta ja tappuraa <3 Mun rakas tamma.

Nyt on tilanne kuitenkin toinen.

Jotta olisi mahdollista nähdä voiko Viivi kuntoutua se tarvitsisi paikan pihattolaumassa, jossa olisi esim. muitakin toipilaita tai temperamentiltaan rauhallisia hevosia. Ruokintavähäsokerisella heinällä pitäisi olla 5-6 kertaa päivässä, mutta ei vapaalla heinällä. Luonnollista liikuntaa pitäisi saada päivittäin eli tarhan tulisi olla tilava. 

Uuden oman ihmisen pitäisi omata käsittelykokemusta ennestään kuin myös olla ratsastajana varma, mutta pehmeä. Hänen tulisi ymmärtää se, että Viivi on sairastanut kaviokuumeen -08, sillä on nivelrikkoa etujaloissa ja mahdollisesti jotain selässä. Sillä on myös diagnosoimaton MBO. Mahahaava ei ole parantunut ja äityy vääränlaisesta ruokinnasta tai olosuhteista.

Etsin siis Viiville ylläpitäjää, koska omat resurssini eivät tässä kohtaa enää riitä. Parhaiten Viivi sopisi ihmiselle, jolla on omat tilat ja tahto huomioida kokonaisvaltaista hyvinvointia eikä hevosta hylätä toisen kaveriksi pihan perälle. Se sopisi jollekin, joka arvostaa persoonallista hevosta, joka on kuin vahtikoira - kukaan ei tule pihaan sen huomaamatta.

Joku ehkä naurahti ajatukselle? Kuka hullu ryhtyisi tällaiseen projektiin? Joku - rakkaudesta hevosiin ja puhtaasta halusta antaa Viiville mahdollisuus. Tietysti tähän sisältyy riski; jos hevonen ei kuntoudu, se on lopetettava - siitä en tingi. Mikäli se kuntoutuu (ei kisahevoseksi missään nimessä) kevyeen käyttöön ja kaveriksi, on ylläpitosopimus Viivin elämän mittainen. Se on hinta, jonka minä maksan jos hevonen tulee kuntoon; sopimus raukeaa vain jos uuden ihmisen elämäntilanne muuttuu tai hevosta laiminlyödään.

Uskon, että vain pihattoelämä laumassa voisi antaa Viiville mahdollisuudet elämään ja toipumiseen kunhan se saa riittävästi aikaa. Sen mahan vaatima heinämäärä voisi olla runsas kun energiaa kuluu myös lämmöntuotantoon sekä luonnolliseen liikkumiseen lauman kanssa. Näin ollen aineenvaihdunta pysyy käynnissä ja MBO:n aiheuttama herkkä lihominen kurissa. Nivelrikko saisi samalla vaatimaansa jatkuvaa liikutusta erityisesti hevosen omilla ehdoilla.

Vielä ei ole myöhäistä siirtää pihattoon. Viivi on alkanut jo kasvattaa talvikarvaa vaikka onkin ollut loimitettuna. Se kasvattaa karvaa hyvin. Sellainen rakkauspakkaushan se on kaikkineen... Mutta tamma.

Jos olet vähääkään kiinnostunut tai voisit tietää jonkun, joka on kiinnostunut, kysy ihmeessä lisää ajatuksistani ja Viivistä sähköpostilla: anna.bjornstrom(ÄT)luukku.com
Annan puhelinnumeroni sähköpostin kautta.

9 kommenttia:

  1. En usko että löytyy niin hyväsydämmistä ja hyvää ylläpitäjää tälle tammalle, kuka haluaa ottaa kontolleen hevosen jolla on pelkkiä ongelmia tällä hetkellä? Kuka haluaa kuntouttaa hevosen puolestasi? Ja kuka maksaa siitä? Taitaa olla melkonen pilvilinna tämä ajatus, mutta tietysti toivon että jonkun löydät. Mutta kannattaa olla myös realistinen...

    -elvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos itse uskoisin, ettei ole mitään mahdollisuutta, laittaisin Viivin teuraaksi. Ei siis ole kyse siitä, ettenkö kykenisi tekemään ratkaisua...

      Ehkä siis kuntoutuminenkin on pelkkä pilvilinna - se on mahdollista. Tähän maailmaan mahtuu monta hullua ihmistä. Uskon kuitenkin siihen, että luonnonmukaisilla olosuhteilla voidaan vaikuttaa paljon hevosen terveyteen - valitettavasti en vain itse pysty niitä järjestämään.

      En itse osaa ajatella asiaa niin, että hevonen kuntoutetaan minun puolestani. Kuten sanoin, luovun oikeudestani Viiviin jos ihminen löytyy. Nään sen mahdollisuutena Viiville.

      Ymmärrän kuitenkin näkökulmasi ja koen, että tämä on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta... Ihmeitä tapahtuu toisinaan.

      Poista
    2. Sen verran tuohon ylempään kommenttiini, että en sitten ketään oikeasti hulluksi tarkoittanut kun sanoin maailmaan mahtuvan monta hullua ihmistä. Sopivasti "hullu" pitää olla :)

      Poista
  2. Itse olen oppinut kantapään kautta, että kun haluat tehdä asiat hyvin, tee ne itse. Todennäköisesti uusi paikka tulee olemaan sinulle pettymys, jos sellainen löytyy. Kukaan ei myöskään tunne hevosta niin hyvin kuin sinä. Siksi mielestäni sinun pitäisi tehdä kuntoutus tai laittaa hevonen pois. Toiveesi on oikeasti epärealistinen. Sanon tämän kaikella hyvällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi tätä ajatusta tänne jakanut jos en olisi saanut siihen vahvistusta parilta erittäin kokeneelta hevosihmiseltä. En siis vain omasta tuulestani tätä ajatusta temmannut. Siispä meitä jokaista voi pitää pähkähulluna.

      Tiedostan toki, että tämä voi olla aivan mahdoton tehtävä. En elä pilvilinnassa enkä edes katso ruusunpunaisten lasien läpi.

      Jos ajatellaan, että kuntouttaisin itse niin miten sen tekisin tilanteessa, jossa tarvitaan tilavaa tarhaa, laumaa ja usein päivässä olevaa ruokintaa? Minulla on tarjota pienehkö tarha, tarhaus yksin ja ruokinta 3x päivässä. Pitäisi päästä tilanteeseen, jossa varsinaista kuntoutusta ei tarvita. Jälleen kerran on kyse olosuhteista.

      Tuntuu väärältä laittaa pois hevonen, jolla voisi olla mahdollisuus. Tokihan on se mahdollisuus, että tässä asiassa minulla on ruusunpunaiset lasit. Eilen illalla tarhassa pukitteleva hevonen kuitenkin antoi toivoa. Vai oliko se oikeata toivoa? Kenties vain minun epätoivoani? Oikeita vastauksia ei taida olla.

      Poista
  3. Voi Anna, olen pahoillani puolestasi ja toivon sydämestäni, että tilanteeseen löytyy sekä sinun että Viivin kannalta hyvä ratkaisu. Voimia!

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti Viiville löytyy paikka, jossa se voi elää tarvitsemansalaista elämää. Onko sitten niin, että muutto pihattotallille jnejne sinun kanssasi ei ole mahdollista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anzu. Se vaihtoehto näyttää tällä hetkellä mahdottomalta vaikka se olisi tietysti kaikista paras vaihtoehto.

      Poista