tiistai 1. lokakuuta 2013

Voihan terveydelliset haasteet

Joskus ärsyttää ihan hirveästi, että tekee kaikkensa hevosen hyvinvoinnin eteen ja silti se sairastaa. Sitä antaa kaikkensa ja vielä vähän enemmänkin eikä sekään riitä.

Kangasalan hevosklinikalle on aika varttuna kuun lopulle. Viime kesänähän meille kävi se häppeninki kengän kanssa kun kenkä vääntyi jalkaan (vanha postaus). Viivi ei ole täysin palautunut puhtaaksi sen jälkeen. Toisinaan se on ihan puhdas ja sitten taas ei. Osteopaatti on hoitanut sen kolmesti ja lihaksistosta ei ole kyllä kyse. Viimeisimmän osteopatian jälkeen ontuminen näkyi selkeimmin. Ajattelen siis, että Viivi alkaa nopeasti korvaamaan kipeyttä kroppansa muilla osilla ja epäpuhtaus häviää näkyvistä. Se on havaittavissa tietyissä asennoissa, tietyillä alustoilla. Mielestäni ongelmakohta on vasemmalla edessä. Sehän voi olla heijaste muualtakin, kuten selästä, sillä Viivi on puhtain kun sen selkä on käytössä.

Joka tapauksessa tein päätöksen, että nyt lähdetään Kangasalalla Saariselle katsomaan mikä siellä kiikastaa. Kuukauden päähän saimme ajan.

Mahakin alkoi reagoimaan syyskuun puolivälissä vaikka hevoset olivat vielä laitumella. Meillä hevoset saivat pitkään jo lisäheinää. Viivin osalta merkityksellisintä oli, että laitumella oli vähän jotain järsittävää, ettei maha tyhjene ja olosuhteet ovat edelleen ideaalit mahan paranemista ajatellen. Koko kesänähän mahaoireita ei ole ollut. Suurta ihmetystä siis aiheutti mistä on kyse. Mietittiin kaikkea heinästä lähtien. Vaihtoehtoina päädyttiin kahteen: Viivi stressaa yöllä ja maha reagoi tai jalka aiheuttaa kipua, jota Viivi stressaa. Toissaviikolla siirrettiin hevoset talliin yöksi ja kuinka ollakaan - mahaoireet ovat vähentyneet merkittävästi. Oireina tällä kertaa olivat suun aukominen heinien yhteydessä, hapan ilme, kiukkuilu satulavyöstä, hampaiden narskutus ja kyljen rapsutus. Noista merkittävimpinä tällä kertaa pidin suun aukomista sekä kyljen rapsutusta, sillä ne näyttelivät suurta roolia myös alkuvuodesta. Siispä erittäin iloisena voin todeta, että sen enempää suun aukomista kuin kyljen rapsutusta ei ole nyt näkynyt.

Joskus kaikki on todella pienistä muutoksista kiinni vaan kun emme pääse hevosen pään sisälle, on pakko kokeilla ja arvailla.

Aamu- & päiväheinillä Viivi saa säilöä ja yöksi kuivaa heinää, sillä siinä on eniten puuhasteltavaa kun sitä pitää nyhtää heinäverkosta. Pienisilmäinen heinäverkko ja säilöheinä ovat erittäin epätoimiva yhdistelmä. Kuivaheinä tulee näppärästi pieninä korsina verkosta ja sen syöminen vie pisimmän aikaa.

Asenne ratkaisee - vai miten se meni? Kyllä tässä välillä jo on pieni asennevamma, mutta ihan hyvällä mielellä odotan Kangasalan keikkaa siksi, että kyseinen eläinlääkäri tuntuu tietävän mitä tekee!

Kunhan ehdin niin kirjoittelen 9v suokkiprojektista ;).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti