keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Diagnoosi

Uskoin vakaasti epäpuhtauden syyn selviävän kyseisellä klinikalla, mutta pelkäsin sitä mitä löytyisi.

Kymmenen jälkeen lastattiin Viivi ja käännettiin keula kohti Kangasalaa. Aika oli varattu Saariselle.

Kerroin epäpuhtauden mielestäni olevan vasemmalla edessä, mutta myös oikea takajalka kiertää kintereestä. Kengittäjä oli maanantaiaamuna todennut oikean takakavion kasvaneen kieroon kengitysten välillä. Ensin yleistutkimus ja sitten maneesiin liikkumaan liinassa. Omaan ja M:n silmään Viivi liikkui huonosti - etenkin elastisuus laukassa oli poissa. Ulkopuolisen (eli eläinlääkärin) silmään se oli "ei ollenkaan huono". Tässä vaiheessa hän näki epäpuhtautta oikealla edessä. Mietin olenko ollut väärässä... Jaksoi vielä vähän hymyilyttääkin.

Oikeastaan en ihmetellyt sitä, että näytti kuin ontuisi oikeaa puolta - sitä mietin jossain vaiheessa itsekin. Erityisesti maastossa ratsastus ja kova kenttä pakkasen aikaan on paljastanut epäpuhtauden vasemmalle.

Sitten taivuteltiin.

Jalkojen yläosastot - ei reagointia taivutuksiin. Vasemman etujalan alanivelet taivutukseen ja Viivi oli nousemassa pystyyn. Raviin lähdössä selkeä ontuminen. Oikealla sama, mutta ei niin voimakkaasti. Siispä olin kuitenkin ollut oikeassa. Tässä ei ole kyse siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä, että jälleen kerran tunsin hevoseni niin hyvin, että olin lukenut sitä oikein.

Taivutusten jälkeen röntgeniin. Me joimme kahvia sillä aikaa kun henkilökunta kuvasi hevosta. Aika tuntui kutakuinkin ikuisuudelta. Sitten luettiin kuvia.

Nivelrikko.

Molempien etujalkojen nivelissä. Edestä otetuissa kuvissa jalat on melko siistit, mutta sivukuvissa luunmuodostus näkyy selkeästi. Ennuste on huono, kortisonia ei kannattanut enää piikittää. Kaksi viikkoa Viivi olisi sen avuin voinut paremmin.

Nyt muutetaan kengitystä ja neljä viikkoa piikitetään Cartrophenia lihakseen. Neljä viikkoa kevyttä liikutusta liinassa pehmeällä alustalla ja sitten selkään joka toinen päivä. Takamoottori pitää käynnistää (koota hevosta ratsastaessa), jotta paino etupäältä vähenee. Kuuden viikon päästä nähdään onko lisäaikaa yhtään vai lähteekö Viivi laukkaamaan vihreämmille laitumille heti. Ilman kengityksen muutosta ei ole yhtään toivoa.

Maalasin tämän pirun seinälle muutama päivä ennen klinikkaa. Muutoinkin oli todella huono kutina koko reissusta. Valitettavasti kutina piti paikkansa. Hyvää tässä on se, että nyt on tilanne tiedossa eikä tarvitse arvailla. Pahinta on se, että edessä on joka tapauksessa hyvästien jättö Viiville.

Ennen kuin kukaan ehdottelee sen liisaamista esim. siitoskäyttöön, se ei ole minulle vaihtoehto. Hevonen kantaa yli puolet painosta etujaloillaan ja molemmat etujalat ovat rikki. Vaikka Cartrophen hidastaisi etenemistä, ei jo muodostunutta luuta saa pois. Hevoseni tuntien tiedän, ettei se olisi onnellinen "pullaponina". Se tarvitsee aktiviteetteja ja liikuntaa. MBO aiheuttaa myös sen, että liikunnan on oltava säännöllistä, Viiviä ei voi seisottaa.

Siispä tästä käynnistyy pitkät kuusi viikkoa. Jos Viivi ei ole kipeä kuuden viikon päästä, käynnistyy vieläkin pidempi aika, sillä jokainen päivä tulee olemaan sen voinnin tarkkailua. On oltava herkkä kuullakseen mitä se kertoo. Entä jos jotain jää huomaamatta? Entä jos Viiviin sattuu?

Tumpelon blogi näin ollen on hyvin lähellä loppuaan...

4 kommenttia:

  1. Juuri toissa päivänä mietin, että mitä teille kuuluu!

    Ja tässähän se vastaus nyt tuli, oivoi.

    En oikein osaa sanoa muuta, kuin tsemppiä ja voimia. Jos haluat "puhua", niin laita viestiä!

    VastaaPoista
  2. On hirvittävän raskasta kuulla tuollaista hevosestaan, voimia sinne päin oikein oikein paljon! -Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Parempiakin päiviä on nähty.

      Poista