perjantai 30. elokuuta 2013

Tunnilla

Tänään oli Annen tunti. Olisikohan edellisestä ollut kolmisen viikkoa aikaa? Vai kaksi? Enpä ole varma ja laiska kun olen niin en jaksa edes kalenteria kaivaa esille ;).

Käytiin M:n kanssa ennen tuntia hieman kävelemässä ja ravailemassa sänkkärillä. Viivi oli varsin energinen ravatessa ja tuli upeasti takaa eteen nostaen säkänsä hyvin ryhdikkääksi.

Itselle ennen tuntia suurin haaste oli omien ajatusten kasaaminen. Ne kun olivat tällä kertaa koiran sairastelussa ja mahdollisesti edessä olevassa vaikeassa päätöksessä. Henkinen väsymyskin piinasi kehoa. Oli kuitenkin rypistettävä ajatukset kasaan, siispä tunnista oli muotoutumassa todellinen keskittymisharjoitus.

Alla olevasta hienoakin hienommasta piirroksesta näkyy ensimmäinen harjoitus :D. Ensin tehtiin käynnissä. Eli uralta käännettiin S-muotoiselle halkaisijalle. Ensin siis puolikas voltti, suoristus ja puolikas voltti toiseen suuntaan. Suunta siis vaihtui joka kerta. Tähän lisättiin avotaivutus uralle palatessa ja vaihto sulkutaivutukseen seuraavasta kulmasta.

Harjoitusta versioitiin seuraavasti: Tehtiin kevyessä ravissa, mutta "ässällä" keskihalkaisijan ylityksessä käväisy käynnissä ja siirtyminen takaisin raviin harjoitusravin kautta. Muutama askel vain harjoitusravia ja siitä siirtyminen kevyeen raviin. Avot ja sulut jatkettiin kuten käynnissä.

Toisessa variaatiossa uralle palatessa pysähdys, askel käyntiä ja laukannosto pääty-ympyrälle. Laukkaa kaksi kerrosta ja kevyen ravin kautta käyntiin, uudelleen "ässälle", ässä käynnissä, pysädys, askel käynti ja laukannosto.

Tekemistä riitti heti alusta asti mikä teki hyvää sekä minulle, että hevoselle. Oli pakko vain keskittyä tekemään, miettimisen sijasta. Koko ajan oli suunnattava ajatus seuraavaan tehtävään.

Tunnin tärkeimmiksi korjattavaksi ja opeteltaviksi asioiksi kohdallani nousi mm. seuraavat:

  • Oikeasta sisäohjasta päästäminen. 
    • Jään jatkuvasti kiinni ohjaan. Tällöin hevonen vastaa tulemalla vahvaksi ohjalle. Jos ohjaa tarvitsee, on pidäte siitä AINA löysättävä heti vaikkakin se tarkottaisi sitä pidäte on toistettava monta kertaa.
    • Kummassakaan sisäohjassa ei saa roikkua. Minä roikun pahemmin oikeassa.
    • Ohjasta ei saa jäädä vetämään vaan siitä pitää AINA päästää. 
  • Painon korjaaminen oikealta keskelle.
    • Olin kallistunut sisälle, jolloin sisäistuinluu siirtyy painamaan hevosen selkää sisältä ulos. Hevonen pyrkii aina paineesta pois, joten tällöin istuinluu pyytää hevosta ulos. Epätasapaino selässä saa hevosen selän kipeäksi. Suurin ristiriita syntyy kun ratsastaja pyytää hevosta kääntymään sisälle samalla kun kuitenkin istuinluullaan (huomaamattakin) pyytää hevosta menemään ulos. Paino siirtyy enemmän sisäjalustimelle, satula menee vinoon ja painaa hevosta. 
    • Yläkeho korjataan keskelle huolehtien siitä, ettei lantio putoa vuorostaan ulkopuolelle. Painon pitäisi tuntua tasaisesti molemmilla jalustimilla.
    • Jalustimelta ei saa ponnistaa vaan kevennykseen on noustava sisäisillä ryhtilihaksilla.
  •  Oikean puolen päästäminen. 
    • Jään oikealta puolelta jälkeen. Tämä aiheuttaa hevoselle erityisen paljon päänvaivaa silloin kun sen pitäisi päästä taipumaan vasemmalle. Ajatus on sama kuin ihmisellä kävellessä; ulkopuoli ihmisestä kaartaa laajemman ringin käännöksen suuntaan. Ratsastaessa, tällä samalla logiikalla, täytyisi antaa hevoselle tilaa taipua. 
    • Käännöksissä siis ajatus ulkokautta eteen.
  • Suunnittelu/valmistelu
    • Siirtyminen leveyshalkaisijalla käyntiin suunnitellaan ässän ensimmäisessä kaarroksessa.
    • Siirtyminen avoon suunnitellaan ässän toisessa kaarroksessa.
    • Vaihto avosta sulkuun suunnitellaan kulmassa, josta hevosen tulisi jatkaa sulussa.
Laukassa oikeaan kierrokseen oli tehtävä valtava määrä työtä kehon oikaisemiseksi. Viivi oli kehon mukana aivan vinossa kun lantioni painoi sitä ulos ja oikea sisäkäsi oli kiinni suussa. Onnistumisen sain kuitenkin viimeisessä nostossa, jonka jälkeen sain Viivin toimimaan selkä ylhäällä ja eteen venyttäen.

No.. Avojen ja sulkujen vaihtoja en lähde tässä sen enempää ruotimaan ;). Tärkeintä on tutkiskella kehoaan ja sen toimintaa sekä vaikutusta hevoseen.

Tunnissa oli paljon hyvää. Mun pää alkaa viimein hahmottaa kropan toimintaa. Saan kehon kautta korjauksia tehtyä ja haettua sitä oikeaa tasapainopistettä. Yläkeho on alkanut tulla vakaammaksi eikä painopiste karkaa enää niin eteen kuin aiemmin.

Väitän maastoilun auttaneen edellä mainittuihin suuresti. Siellä on etenkin laukatessa aivan pakko huolehtia siitä, ettei kroppa karkaa eteen vaan paino pysyy jalkojen päällä. Siis jo aiemminkin monesti mainitsemani asia; ratsastaja tasapainottaa hevosen maahan nähden. Huom! Kevyessä istunnassakin painon on oltava jalkojen päällä. Käynnissä ja ravissa Viivi on maastossa vielä melko rauhallinen, mutta laukassa se herää. Tien päälle kaartuneet saniaiset ovat sille pahimpia mörköjä mitä olla voi! Se voi kesken laukan salamannopeasti hypätä tien toiseen laitaan tai vetää ns. liinat kiinni jos se kokee pienintäkään epäröintiä ratsastajalta saniaisten lähestyessä. Jos oma painopiste ei ole keskellä, voi olla ihan varma, että lopputuloksena on maakosketus tai vähintäänkin epämääräinen räpiköinti tasapainon saavuttamiseksi.

Mutta mikä luottamus on tuohon hevoseen syntynyt! En edes ole mikään rohkea ratsastaja. Näiden yhteisten vuosien aikana olen kuitenkin oppinut tuntemaan niin sen mielenliikkeet kuin fyysiset ulottuvuudet. Tilanteiden ennakoinnin on oltava hyvin hienovaraista, jotta en viesti hevoselle siinä hurjassa saniaisessa oikeasti olevan jotain erikoista. Viivi on nainen, kohdeltava silkkihansikkain, mutta määrätietoisesti ;).

Huomenna meidän piti mennä sänkkärille ottamaan ratsastuskuvia, mutta näemmä säätiedotus on jälleen muuttunut ja tiedossa on vesisadetta :(. Alkaa näyttää siltä, että sänkkärikuvat jäävät ottamatta. No - jospa se tiedotus vielä kerran muuttuisi?

Pitkästä aikaa siis näinkin ratsastuspainotteinen päivitys. Anna kiittää ja kuittaa :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti