tiistai 27. elokuuta 2013

Ajatuksia hevosen hyvinvoinnista


"Jos hevosesta tulee kunnianhimollesi alistettu väline tavoitteiden saavuttamiselle, olet menettänyt kaiken mitä ratsastuksessa ja hevosessa voi rakastaa. Hevonen ei ole luksustuote eikä statussymboli. Jos alistat hevosen välineeksi, tapat väliltänne herkän ja elävän. Jäljelle jää mekaniikka, se on keskinkertaisuutta, hengetöntä puuhastelua. Fokus voi olla vain yhdessä asiassa. Jos fokuksesi on hevosen hyvinvoinnissa, voit saavuttaa kaiken, mitä laji tarjoaa." (Ville Virtanen, Hippos nro. 5/2013)


Etenkin talvisin joskus harmittaa kun ratsastukselle jää vain vähän aikaa kaikkien muiden tallihommien myötä. Talvisin siis siksi, että työmäärä lisääntyy loimituksen, sisälle/ulos viemisen, lannanluomisen ym. myötä. Nythän hevoset ovat toukokuun lopulta olleet ulkona eikä juuri ole tallihommista ollut huolta :). Toisinaan taas tulee haaveiltua tilanteesta, jossa voisi oikeasti mennä vain hevosta hoitamaan ja liikuttamaan. Saisi sen ajan kohdennettua hevoseen. Tämä vaatisi toki täysihoitopaikan.

Ei hevosen hyvinvointi kuitenkaan ole pelkkää hevosen puunaamista ja ratsastusta. Joskus lapsena sitä kuvitteli, että hevosen omistaminen on sitä, että harjailee heppaa ja ratsastelee myös. Omalla kohdallani totuus hevosen omistamisesta avautui aika pian, sillä yläkouluikäisenäkin tieni vei koulusta suoraan tallille ja talikon varteen. Puuhaa riitti ja läksyt tein illalla kotona. Teinivuoden olivat siis opettaneet työmäärän, joten 03/2012 itsehoitopaikalle muutettaessa ei yllätyksiä ollut edessä.

Sen sijaan aika itsehoitopaikalla on vahvistanut suhdetta hevoseen ja antanut itseluottamusta hevosen hyvinvoinnista huolehtimisessa. Niin ironista kuin se onkin, ehkä kaikista opettavaisimpia ovat olleet hevosen sairastumiset. Koska hevosella ei ole sanoja, on suurella herkkyydellä luettava sen olemusta. Tämä toki pätee myös terveeseen hevoseen, mutta sairaan hevosen oireista on vielä osattava raportoida eteenpäin, jotta hevonen saisi apua.

Tai viesti kengittäjälle: "Musta tuntuu..."

Raudanlujaa ammattitaitoa onkin kuunnella hevosen omistajaa ja yrittää löytää selvityksen seasta punainen lanka!

Reilun neljän vuoden yhteiselle tielle (josta Viivi siis nyt kohta 3,5 vuotta on ollut minun) on mahtunut sairasteluja. Elokuussa 2011 Viiville tuli sarveiskalvoon haavauma, jota lähdettiin lopulta näyttämään Viikkiin. Reissulla löydöksenä oli vilkkuluomessa mastsolukasvain. Vilkkuluomi kasvaimineen poistettiin 10/2011.

Sitten oltiinkin pitkään terveenä.

2013 tammikuussa oli edessä olkipellettikokeilusta johtunut ähky. Ähkystä seurasi nestehukka sekä mahahaava.

2013 kesäkuussa Viivi revitteli kentällä ja polkaisi oikeasta jalasta kengän osittain irti. Kenkä jäi vääntyneenä kiinni kavioon. Oikea kavio tuli araksi ja siihen kengitettiin pohjallinen. Pohjallisen myötä kipu helpotti, mutta vasen puoli kipeytyi. Siihen laitettiin myös pohjallinen ja hevonen on hoidettu kahdesti osteopaatin avuin. Kumpi oli ensin; muna vai kana - ota siitä sitten tolkkua.

Mitä siis hevosen hyvinvointi on ruvennut minulle tarkoittamaan?
- Eloisa ja tyytyväinen hevonen, jolla on elämää silmissä.
- Laadukasta heinää, joka on tärkein ravinto hevoselle!
- Vettä
- Mahdollisuus ulkoilla paljon
- Terveydentilan tarkkailua.
- Puhdasta karsinaa.
- Riittävää määrää vaihtelevaa liikuntaa.
- Kengitystä, madotusta, raspausta, lihashuoltoa jne.

Yhä enemmän ja enemmän olen miettinyt pihattoa. Kun hevosella on MBO ja mahahaava, pihatto olisi paras mahdollinen. Hevosen aineenvaihdunta toimii taatusti paremmin pihatto-olosuhteissa, sillä luonnollista liikkumista hevoselle tulee tuolloin enemmän. Tällöin taas mahahaavan vaatimaa suurempaa heinämäärää on helpompaa ylläpitää. Toistaiseksi kuitenkin loistava tallipaikkamme pitää meidät talliympäristössä, jossa talviaikaankin hevoset ulkoilevat 12-14h vuorokaudessa.

En kuitenkaan voi kieltää, etteikö ratsastuksella olisi oma merkityksensä. Eilen sänkipellolla laukatessani olin vähintäänkin onnellinen. Energiasta puhiseva hevonen tuntui vähintäänkin hyvinvoivalta! Pihaan tullessa se oli siinä määrin hereillä, että aina samaan paikkaan parkkeerattu traktorikin sai aikaan valtavan suuret kaulan kaartamiset ja mulkoilut.

Jaahas! Tämä teksti lähti nyt etenemään sellaisille urille, etten yhtään tiedä mistä alunperin olin ajatellut kirjoittaa :D. Homma lähti ns. lapasesta! Koska tapana on hieman rönsyillä näiden juttujen suhteen, olisi kiva jos lukijoilta tulisi kommenttia mistä haluatte lukea? Ajatuksissani on ollut myös kirjoittaa Viivin sairaskertomuksia (joita ei onneksi kuitenkaan ole paljon) jotenkin pähkinänkuoreen - nyt kun ne ovat hieman sikinsokin. Ratsastusjuttuja? Lisää ajatuksia hyvinvoinnista?

Nyt on ehkä kuitenkina aika lopettaa tämä langaton tarinointi tällä erää ja siirtyä ulos painepesurin sekä loimien pariin. Kiitos vaan R:lle vinkistä ;).

Haluan antaa vielä viimeisen sanan Ville Virtaselle - samaisesta lehdestä kopioituna:

"Tärkeintä on oppia oppimaan, rakentaa oma systeemi, jolla opit asioita. Opi tajuamaan oma kehitysasteesi, ja pysy tarpeeksi kauan pienten tehtävien äärellä."

"Kun kehität hevosen tajuasi, kaikki muu seuraa sen mukana. Jos kisaaminen ja menestys ovat sinulle tärkeämpiä asioita kuin hevosen luonteen ja fysiikan ymmärtäminen, et tule koskaan saavuttamaan tavoitteitasi. Fokus kannattaa olla yhdessä asiassa. Opettele itsesi, opettele hevonen, etsi sopivimmat varusteet ja oma tapasi elää hevosen kanssa. Kerää työkaluja: katsele, kuuntele, lue, kokeile käytännössä. Kaikessa voi olla jopa päivä parempi ja oppia lisää."

2 kommenttia:

  1. Oi hitsi, Viivi ollut sulla jo noin kauan. Tuntuu, että vastahan siihen tutustuit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuodet vierii ihan hirmuisen nopeasti!

      Poista