torstai 11. heinäkuuta 2013

Osteopaatin käynti

Ihan ensiksi voin sanoa, että lämmöllä voin suositella kyseistä osteopaattia. Tiina Katajan kotisivu.

Toiseksi voin sanoa, että olen huojentunut ja toiveikas. On suuri todennäköisyys siihen, että oikean puolen oireilut johtuivat todellakin jumeista. Oli korkea aika käsitellä Viivi!

Vaikka oikea puoli kipuili, vasemmalla puolella oli enemmän hoidettavaa sillä se oli enemmän jumissa. Näinhän tilanne normaalisti Viivin kohdalla on - vasen puoli on sen huonompi puoli. Satula oli painanut takaa, kuten arvelinkin ja rintarangan alue oli jumissa, joskin aukesi hyvin. Koska hevonen on kokonaisuus, oli jumeja kauttaaltaan.

En ole ennen seurannut osteopaatin työskentelyä, kiropraktikon kylläkin. Oli aivan hämmästyttävää nähdä miten Viivin ryhti parani jo käsittelyn aikana kroppa aukesi. Koko hevonen näytti siltä, että se kasvoi korkeutta, selkälinjakin parani.

Jalkoja osteopaatti ei enää käsitellyt, sillä hoito oli muutenkin jo Viiville pitkä, koska hoidettavaa oli niin paljon. Kuukauden sisällä Viivi käsitellään uudelleen.

Viivstä näki miten sitä helpotti. Se kuunteli, rauhottui, reagoi ja näytti tyytyväiseltä. Hoidon jälkeen se oli aivan poikki. Juttelin hetken M:n kanssa pihalla ja Viivi oli narussa. Se roikotti päätään ja silmistä näki, että se on ihan väsähtänyt.

Hoidon ainut "hupsis" kävi loppupuolella siinä vaiheessa kun Viivi rentoutui ja kuunteli hoitoa niin intensiivisesti, että se unohti keskittyä seisomiseen. Tamma putosi etupolvilleen tallin lattialle ja kömpi samantien ylös täysin hämmästyneenä siitä mitä juuri tapahtui. Onneksi oli naruissa varaa nousta ylös, mutta varuilta otin sen sitten yhteen naruun (käteen) loppuhoidon ajaksi. Hölmistyksestään selvittyä se oli taas niin väsähtäneen näköinen, ettei olisi ollut mikään ihme jos sama olisi toistunut. Kerran mä sitä vähän turvasta hömpsöttelin, että muistaisi olla tässä maailmassa. Pieni nirhauma tuli vasempaan jalkaan betonista, mutta ei mitään isompaa näkyvää ainakaan.

Nyt pari päivää Viivi saa olla ihan vaan rauhassa, liikkua sen minkä laitumella liikkuu. Sunnuntaina otan sen sitten liinaan ja vähän juoksuttelen. Näin massiivisen hoidon jälkeen voi olla hyvä antaa sen ensimmäisen kerran liikkua ilman ratsastajaa. On mahdollista, että koko kroppa tuntuu erilaiselta ja hevosen täytyy löytää itsensä uudelleen. Sille pitää myös antaa mahdollisuus ymmärtää, että liikkuminen ei tunnu enää pahalta. Liikke pitää juoksuttaa takaa eteen läpi, jotta hevonen saa kokemuksen tästä. Ei kuitenkaan ole kyse mistään hevosen loppuun ajamisesta vaan sen näkemisestä, että hevonen liikkuu niin hyvin kuin mihin omistaja tietää sen pystyvän. Niin liinassa kuin selässäkin pitää lopettaa siihen hetkeen kun hevonen liikkuu hyvin, antaa sille positiivinen kokemus ja sitten lopettaa. Takapakkia otetaan helposti. Jos kävisi niin, että tätä liikettä ei löydy, on syytä epäillä, että vika kuitenkin on muualla. Osteopaatti oli kuitenkin erittäin optimistinen asian suhteen.

Kieltämättä jossain kohtaa tuli itselle tosi kurja olo kun mietti miten kauan Viivi on saattanut olla jo jumissa. Miksi en ole tajunnut oireiden laajutta aiemmin? Onko jotain minkä olisin voinut huomata? Yritän lohduttautua sillä ajatuksella, että nyt tamma on hoidettu ja voi aivan varmasti paremmin. Ei ole aina helppoa omistaa hevosta, joka antaa aina kaikkensa ja tekee viimeiseen asti. Viivi on varmasti tehnyt niin pitkään kuin on pystynyt. Sen liike on edelleen ollut elastista, mutta pienet asiat ovat etenkin viime aikoina viestineet siitä, ettei kaikki ole kunnossa.

Nyt mun on myös haastettava itseni, kehoni ja mieleni, jotta Viivi tulee pysymään kunnossa. Vähän jännittää... Tämä on kokonaisvaltainen harrastus. Ei ole kyse yhdestä asiasta vaan suurista kokonaisuuksista sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Nyt ei voi katsoa taakse vaan on katsottava eteenpäin ja tehtävä parhaansa - annettava kaikkensa, niinhän hevosenikin antaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti