lauantai 6. heinäkuuta 2013

Connecting people and horse

Olen jo jonkin aikaa kokenut, että meidän suhde olisi mennyt eteenpäin. Ainahan se on hirnunut mun tullessa tallille jo kun käännän auton tallin pihaan. Ei mennyt montaa kertaa auton vaihdon jälkeen, että se oppi tunnistamaan "uuden" auton..

Muutama kirjoitus sitten kerroin siitä kuinka se osallistui mun operaatioon nyhtää nokkosia sen tarhasta...  Tämän yhdessä puuhastelun lisäksi se on ruvennut kävelemään mua vastaan tarhassa sen sijaan, että jumittaisi kavereiden kanssa lähekkäin. Hevosethan ovat kukin omassa tarhassaan, mutta tarhat ovat vieri vieressä. Ei mun tarvitse oikeastaan enää kuin avata toisella kädellä portti ja toisella ottaa hevonen naruun - niin tuloillaan se jo on mun mukaani.

Tänään juoksuttelin sitä kentällä ensin liinassa kevyesti ja sitten päästin irti. Lopulta vihelsin ja se tuli keskelle. Mulla on aina tapana viheltää silloinkin kun menen hakemaan sitä tarhasta. Meillä tuo viheltely on aika yleistä ja sitä tehdään siksikin, että ei yllätettäisi hevosia mistään nurkan takaa.

Viivin tultua mun luo, rapsutin sitä päästä ja lähdin kävelemään - se seurasi. Viivi seurasi, mutkittelin mä mihin tahansa ja pysähtyi kun mä pysähdyin. Leipää mulla ei ollut edes taskussa.

Hetki oli aika pysäyttävä.

Muutos on tapahtunut ehkä viimeisen kuukauden aikana. En oikeastaan osaa määritellä kulunutta aikaa - muutos on tullut kuin hiipien.

Olen koittanut miettiä mikä minussa on muuttunut, miksi Viivi kokee minut nyt enemmän johtajaksi kuin aiemmin? Mielestäni en ole tehnyt mitään toisin. Sen täytyy olla siis jotain sisäistä, jotain minkä vain hevonen voi vaistota. Ainoa muutos minkä kesän alussa tein, oli tuoreen syöttely. Monesti syöttelin sitä narussa otettuani sen tarhasta. En kuitenkaan usko, että tämä olisi syy siihen miksi hevonen kokee ihmisen johtavan sitä - kuivalla hiekkakentällä ei juuri heinää ole tarjolla - paitsi reunoilla ja sitäkään syömään Viivi ei tuossa tilanteessa lähtenyt.

Muistan vielä hyvin kun keväällä tein sen kanssa talutusharjoituksia ja laskettuani liinan irti, Viivi jäi jumittamaan paikalleen tai kulki haluamaansa suuntaan - minusta viis.

Sielujen sympatiaa.. Suurta rakkautta upeata eläintä kohtaan. Jotain, mitä ei voi sanoin selittää.

"A horse is the projection of peoples' dreams about themselves 
- strong, powerful, beautiful - 
and it has the capacility of giving us escape from our mundane existence." 
-Pam Brown


 

Pssst... Tumpelo meni facebookiin ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti