lauantai 29. kesäkuuta 2013

Blogi Blogloviniin ja vähän muutakin höpinää

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla 

http://www.bloglovin.com/blog/2601145/?claim=xhdb45yr3sh">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Aika siirtyä Blogloviniin. Sieltä löytyy nyt blogeistani Tumpelompaa ratsastusta sekä Onnenpisara :). On tää sitten vallan uutta!

Viivin kanssa puuhastelu on nyt ollut melko kevyttä. Se vielä jonkin verran reagoi oikeaan etuseen, joten we'll keep it simple toistaiseksi :). Ihan hevosen mukaan mennään. Pienet voltit ravissa ei sitä miellytä etenkään oikeaan kierrokseen. 

Eilen oltiin kuitenkin tunnilla ja huh huh kuulkaa... Kyllä oli ratsastajalla välillä naurussa pitelemistä. Vaikeusastetta kun on tosiaan nostettu. 

Tehtiin mm. harjoitusta, jossa molemmat ratsastivat omassa päädyssään neliöllä. Neliön kulmat tehtiin suoralla hevosella siten, että kulmat ratsastettiin takaosakäännöksiksi. Lopulta vielä lisättiin elementtejä niin, että käännöksestä jatkettiin joka toiselle sivulle avoon ja joka toiselle sulkuun. Mulle iski ajatusten paljous ja koko paletti levisi ihan totaalisesti. Siihen lääke oli uudelleen käynnin rytmin hakeminen, ajattelun unohtaminen ja joka kertainen ohje: "Anna tapahtua, älä suorita." Näillä ohjeilla alkoi hevonenkin rentoutua.

Hämmästyttävää jälleen on se miten pieniin asioihin kehossa hevonen vastaa. On ihan turhaa yrittää vääntää ja kääntää jos perusta ei ole kunnossa. Pitää ymmärtää mitä kehossa tapahtuu ja miten se hevoseen vaikuttaa. Meillä on vielä pitkä matka!

On muuten ihan hirmu monta liikkuvaa osaa ihmisen kehossa ja kun niitä pitäisi vielä saada erikseen hallittuakin. Mun on nyt opeteltava seuraavaan ketjutukseen: Suunnittele, lopeta ajattelu, toteuta. Toteutuksen jälkeen voi taas analysoida. Keho kyllä tuntee ja muistaa mitä tapahtuu. Jos koko ajan ajattelee, unohtaa kuunnella sitä mitä hevonen kertoo.

Hevonen on ratsastajan peili!

Tänään nyhdin Viivin tarhasta nokkosia kun niitä kasvaa siellä melkoinen määrä ja niiden lomassa olevaan heinään Viivi ei siis pääse käsiksi. Tamma päätti puuhastella mukana sillä seurauksella, että meinasin päätyä naamalleni nokkospuskaan. Liekö nenää kutittanut kun se tuuppasi mua pyrstöstä kun olin kumarassa nokkosten yllä :D. Äkkiä se sai kuitenkin ajatuksesta kiinni, että miksi niitä nokkosia nyhdän ja rupesi innolla syömään esiin tulevia heiniä. Kun lopetin nyhtämisen ja kävelin portille, se seurasi heti mukana. Tuntuu, että meidän suhde on ottanut kaikkinensa askeleen eteenpäin :). 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti