torstai 16. toukokuuta 2013

Tiukkaa vääntöä kropan kanssa

Viime tiistaina kun kirjoittelin, että pitäisi mennä tunnille niin keskiviikkona löysinkin itseni jo Annelta. Varottelin jo valmiiksi Annea, että kaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaikki on pielessä ja miiiiiiiiiiiiiiiiiikään ei suju!

Positiivinen yllätys olikin, että hienosäädöllä mentiin :). Miksi on hyödyllistä joskus ratsastaa aivan eri tyyppisellä hevosella kuin se oma? Siksi, että monet asiat voivat avautua ihan eri tavalla kun kehonsa ja hevosen liikkeen hahmottaa eri tavalla eri hevosten kanssa.

Menin PV-tamma Miralla, joka antaa paljon enemmän anteeksi kuin Viivi ja on myös rauhallisempi. Tosin kyllä siitäkin potkua löytyy ;). Mira on juuri niinkuin ratsastaja -> jos ratsastaja on hidas, Mira on hidas ja jos ratsastaja on hevosen kanssa liikkeessä yhtä, vastaa Mira siihen reipastuen heti. Erittäin herkkä tamma!

Yksi merkittävä haaste löytyi oikeasta lonkankoukistajasta, jonka toiminta on huomattavasti heikompaa kuin vasemman. Tästä syystä putoan oikealle, oikea istuinluu painautuu selkää vasten (käskien itseasiassa hevosta vasemmalle) vasemman istuinluun irrotessa, satula menee vinoon oikealle ja ennemmin tai myöhemmin hevosen selkä kipeytyy, koska en ole tasapainossa. Tätä korjattiin mielikuvaharjoitusten avulla, jotka auttavat ottamaan syvät lihakset käyttöön. Syvien lihasten käyttö ei aiheuta kehoon jännityksiä vaan keho pysyy jäntevänä, mutta rentona. Helposti tällaista ongelmaa (myös allekirjoittanut) korjaa ponnistamalla oikealta jalustimelta (keventäessä) hieman enemmän, mutta se aiheuttaa vain enemmän epätasapainoa oikealle puolelle. Olennaista on miettiä kuinka saada "nostettua" liika paino ja valuminen pois oikealta puolelta. Jalustimilla tulee olla tasaisesti painoa molemmin puolin. Kun lantion vinoutta korjataan keskelle, täytyy myös kiinnittää huomiota siihen, ettei samalla kippaa ylävartaloaan (mun tapauksessa) vasemmalle. On siis kaksi eri osaa (ylä- ja ala), joita molempia korjataan erikseen. Lantio keskelle ja yläkroppa keskelle. Niitä pitäisi sitten osata hallita erikseen. Sitten tulee vielä se käsienkin hallinta. Juu ja kuulkaa kun niitä on kaksi erikseen toimivaa :D !

Kevennystä fiksattiin myös. Olin ruvennut nostamaan itseni kevennykseen rintarangalla sen sijaan, että hyödyntäisin taas niitä kuuluisia ja ratsastajalle niin tärkeitä syviä lihaksia. Lisäksi jälleen ponnistin jalustimilta. Kevensin turhan korkealle ja kävin takakaarella sen sijaan, että imisin hevosen liikkeeseen mukaan satulan syvimmästä kohdasta. Tästä kaikesta oli seurannut se, että olin liikkeestä hieman jäljessä. Kroppa oli mennyt hitaaksi.

Miralla ratsastaminen antoi aikaa miettiä korjauksia, miettiä miten hevonen vastaa ja miltä mikäkin kehossa tuntuu. Viivin kanssa... no... ei ehdi miettiä ihan niin paljon :D. Sain tehtyä korjauksia kehon kautta ja tunnin jälkeen oli todella hyvä fiilis. Yhdestä asiasta olen erityisen tyytyväinen; Mira ei ruvennut kertaakaan tekemään kuolainontumista. Jotkut hevoset alkavat ns. kuolainontumaan jos ratsastajan käsi on kova/hidas. Miran kanssa jos käsi lakkaa joustamasta, se aloittaa ontumisen ja kun jousto palaa, se lopettaa välittömästi. Mira on siis erittäin hyvä käden kouluttaja! Ei ontunut - ei kertaakaan :). Hyvä minä!

Viivin kanssa sitten lyhensinkin seuraavalla ratsastuskerralla jalustimia pykälällä. Totesin, että mun lonkka suoristuu liikaa enkä saa nostettua oikeaa puolta. Siispä jalustimet lyhyemmiksi. Mä joudun tekemään aivan lakkaamatta työtä tuon oikean puolen kanssa. Toissapäivänä kun ratsastin huomasin kuitenkin, ettei satula enää valunut samalla tavalla oikealle kuin aiemmin. Oikean puolen jäntevöittäminen paransi myös käyntityöskentelyä, koska oikea istuinluu ei runno hevosta.

Hartiat mulla meinaa pysähtyä paikalleen kun keskityn niin kovasti lantioon ja liikkeen tasapuoliseen ylös ottamiseen. Juu ja ehkä siellä muutakin pientä ongelmaa on ;).

Ollaan kyllä aika kaukana siitä kehityspisteestä mikä oli vielä syksyllä... Huokaus, nenä pystyyn ja eteenpäin!

Tänään onkin sitten pitkästä aikaa Annen tunti Viivillä. Olikohan edellisellä kerralla vielä edes lumet maassa? Meinasi hieman jännittää kuinka käy tunnin suhteen kun eilen illalla huomasin, että Viivin massukka on hieman kipeä. Maha kertoo milloin se on vapaapäivän tarpeessa, mutta huono tuuri olisi ollut jos vapaa olis pitänyt pitää juuri tänään. Kävin tänään aamulla kuudelta laittamassa hevoset ulos ja totesin Viivin olevan hyvin virkeä ja pirteä eikä se näyttänyt mitään oireita. Siispä suunnataan tunnille :). Päivitystä tunnista ei muutamaan päivään ole tulossa, koska tänään suuntaan iltavuoroon ja muutenkin on pari päivää melkoista haipakkaa. Mutta kirjoitan kun ehdin :).

Aurinkoista loppuviikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti