perjantai 29. maaliskuuta 2013

Tahmakavio

Hulluksi tässä hommassa tulee kun ei tiedä mikä johtuu mistäkin!

Maanantaina Viivi oli vähän väsyneen oloinen, joten tiistaille päätin antaa sille vaapapäivän. Kylkien rapsutteluakin esiintyi taas. Keskiviikkona illalla päästin sen kentälle vapaaksi ja meininki oli kun villistä lännestä! Viivi pukitteli, spurttaili, leijaili ja välillä näytti siltä, että kaikki neljä jalkaa on yhtä aikaa irti maasta.

Sen laitoin merkille, että Viivi on nyt aika vino. Vapaanakin ravatessa/laukatessa se pudottaa vasemmassa kierroksessa lavan sisälle ja kääntää nenän ulos. Lystikästähän tässä on se, että olen samaan suuntaan itse vino, joten joudun tekemään ihan tolkuttoman määrän työtä päästäkseni keskelle ja saadakseni hevosen suoristettua.

Eilen sitten ratsastin kentällä. Ensimmäistä kertaa kävi putoaminen TOSI lähellä! Kentällähän on nyt jännittäviä lumikasoja. Siis kentän reunoilla (niitä kasoja mitä aurauksesta syntyy). Yhdestä kasasta tipahti pienenpieni "lumipallo" ja se oli KAMALAN PELOTTAVA! Viivi väisti sivulle parilla askeleella (menin siis käyntiä) ja onnistui horjauttamaan mun tasapainon pahemmin kun ikinä. Hetken keräilin palikoita takaisin päällekkäin ja jatkoin matkaa. Lopulta näistäkin kaaaaaaaaaaaamalista lumikinoksista päästiin ihan ongelmitta ohi. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää antaa hevoselle muuta ajateltavaa eli toisinsanoen tekemistä. Niinhän siinä Viivinkin kanssa kävi, että kammotukset unohtui.

Viivin liike oli tahmeaa ja hieman jäykkää. Viiviä ei oikein huvittanut mennä eteenpäin. Imu jotenkin puuttui. Tein käynnissä ja ravissa paljon avoja, pyysin ympyrällä takaosaa ulos, ratsastin voltteja ja jatkoin niistä avoon, tein väistöjä. Liike kyllä vetreytyi ja alkoi suoristua, mutta Viiville tyypillistä työntöä takaa eteen ei ollut. Vasemmassa kierroksessa mun todella oli oman kroppani kanssa tehtävä töitä, jotta sain lavan ylös ja pystyin mahdollistamaan Viivin taipumisen.

Mun hartiat on tällä hetkellä hyvin joustamattomat ja ne vaatii keskittymistä. Huomaan myös laskevani katseen joka kerta käsiini kun teen käsillä jotain. HYI mua! Tää on vähän sama kun autolla ajaisi: Ei vaihdekeppiäkään tarvitse katsoa vaihdetta vaihtessa.

Nnnnoh. Tahmeuteen voi olla toinenkin syy -> Viivi on ihan kiimassa. Itseasiassa molemmat tammat on. Aiemminkin kiimasta on aiheutunut tahmeutta liikkeeseen. Vainoharhaiseksi tässä vaan tekee tuo vatsahaava kun ei tiedä mikä johtuu mistäkin. Sinänsä kiima olisi tässä kohtaa vahvempi veikkaus, että kylkien rapsuttelua ei ole taas esiintynyt sen yhden vapaapäivän jälkeen.

Sunnuntaina ratsastan seuraavan kerran ja se varmaan antaa taas jotain suuntaa liikkeen osalta. Viivin kiimatahmeus ei yleensä kestä kovin kauaa.

Jaahas. Nyt laittamaan kamoja kasaan ja yhden yön sukulointireissulle. Hyvää pääsiäistä jokaiselle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti