maanantai 21. tammikuuta 2013

Ähky

Eilen illalla mun ei enää ollut tarkoitus mennä tallille, mutta meninpä kuitenkin. Otin kaikki heposet kuuden aikaan sisälle - Viivin ensin ja kaksi muuta sitten. Tamma piehtaroi päästyään sisälle, mutta se on sille tyypillistä jos karsinaan on lisätty puhdasta purua. Purettuani muiden loimitukset menin Viivin karsinaan - Viivi ei syönyt. Se myttäsi suussaan heinäpaakkua, levitti heinät pitkin karsinaa ja haki minusta turvaa. Soitto tallikaverille, että tulisi myös katsomaan tammaa ja hetken päästä soitto eläinlääkärille. Vajaan tunnin kesti eläinlääkärin tulo - siitä ajasta n. 30-40 min kävelytin Viiviä.

Viivi sai kaksi eri kipupiikkiä, joista toinen suolistoa rentouttavaa. Kello oli silloin vaille kahdeksan.

Yhdeksältä tuli ensimmäinen lantakasa. Ruokahalukin alkoi palata, mutta syömistä ei tokikaan saanut antaa.

M lähti nukkumaan yhdentoista aikaan, jotta jaksaisi ajaa jos on lähdettävä Viikkiin. Minä ja Viivi vuorotellen käveltiin sekä käytiin karsinassa huilaamassa. Välillä näkyi pieniä kipuoireita. Hieman (ei mitenkään rajusti) se kuopi karsinassa jossain vaiheessa, mutta esim. ulkona ei pyrkinyt pitkälleen kertaakaan vaikka olisi pysähtynyt hetkeksi. Kävelyn lisäksi kuuntelin vatsan ääniä pitkin yötä (suolisto ei saa hiljentyä) ja houkuttelin Viiviä juomaan. 00:00-00:30 ja 1:00-1:30 tein viimeiset kävelyt - ennen kahta tuli iso kasa lantaa ja tamma oli vireä, joskin tosi väsynyt.

Vein hevoset kahden aikaan yöllä ulos, jotta luonnostaan tulisi vähän liikettä. Viivi jäi etsimään heinänkorsia eikä merkkiäkään makuulleenmenosta ollut.

Kuudelta aamulla sain viestin, että tilanne on rauhallinen - Viivi sai vähän heinää.

Kymmenen aikaan tuli taas infoa, että Viivi ei ollut juonut juuri mitään. M. sai juotettua sille puoli ämpärillistä omenamehulla terästettyä lämmintä vettä. Mehua makuna seassa, että saisi juomaan. Minä sain juuri kahvit juotua, toiselle koiralle parin päivän ruokasatsin keiteltyä ja nyt päästän koirat käymään ulkona. Sitten suunta vie tallille ja toivon todella, että tämä olisi tässä. Olen kävellyt viime yönä monta tuntia ja nukkunut siihen päälle katkonaista unta seitsemän. Tänään onneksi on vapaapäivä, mutta huomenna olisikin jo työpäivä...

Mikäkö tämän aiheutti? Olkipellettikokeilu - muuta syytä ei ole. Varoituksista huolimatta kokeilin sitä kutterin sekaan (en edes suuria määriä) ja sitähän Viivi sitten on syönyt. Nyt pelletti pitäisi saada sulamaan - ruuansulatukselle kova ja paljon nestettä vaativa tehtävä. Ei olisi kannattanut - vi*uttaa rankasti.

Joskus puolen kahden aikaan ulkoilun jälkeen Viivi intoutui suolakiven pariin ja sen seurauksena alas meni runsaasti vettä.


Tunnelmat olivat välillä jopa hermoja raastavan läheiset. Umpiväsyneenä keskellä yötä on yhtä aikaa hellyttävää ja todella ärsyttävää kun hevonen nuolee, hamuaa ja yrittää rapsuttaa.

Meitsin ja Viivin survivalpack. Rakas mies toi illalla eväät tallille.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin....

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos. Tänään pellavarouheella höystettynä meni alas huomattava määrä vettä ja omakin huoli alkoi pikkuhiljaa helpottua. Vielä ei olla hommasta kuivilla vaan pidetään Viiviä silmällä tarkasti, mutta voiton puolella ollaan <3.

      Poista
  2. Oi oi, onneksi tilanne ratkesi lopulta ilman Viikkiä ja muuta ylimääräistä. Varmasti on ollut raskas yö. Hienosti toimittu! (mä soitan sulle jos Tahvo joskus ähkyilee :D )

    Aikamoista, pitää muistaa tuo että pelletit ei ehkä ole kovin hyvä vaihtoehto. tahvo varmasti söisi karsinan tyhjäksi niistä, kun se on sellainen ahmatti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä tässä on tänään aika jännittynyt fiilis ollut, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Iltakävelylle on vielä lähdettävä ennen kun uskaltaa jättää yöksi sisälle. Lanta liikkuu kun hidastetussa elokuvassa, mutta sentään sitä tulee!

      Ei ikinä pellettiä jos on vähääkään ahne hevonen. Tallimme toisella asukilla ne on ihan menestyksekkäästi käytössä, mutta meillä lopputulos oli tämä vaikka niitä oli vain kutteriin sekoitettuna.

      Täällä on kyllä kikkakolmoset ollut käytössä ihan kaiken edestä! Saa lainata :D

      Poista
  3. Oi kauhistus! Vahingosta viisastuu, onneksi ei sitten kuitenkaan käynyt pahemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevonen hengissä ja se on tärkeintä tässä vaiheessa. Vielä en tosiaan osaa täysin luottaa tilanteen rauhoittumiseen vaikka akuutti hätä on loppu. Voiton puolella silti!

      Poista