torstai 11. lokakuuta 2012

Katastrofi Ry:stä päivää

Ei mennyt eilinen ratsastus kuin Strömsössä. Suurin ongelma oli mun korvien välissä enkä näin ollen pystynyt loogisesti korjaamaan omaa kehoani vaan lähinnä tuskastuin kun homma ei toimi. Mitä siitä seuraa? Hevonen tuskastuu myös. Viivi ei lähtökohtaisestikaan ollut erityisen rento, joten sitä suuremmalla syyllä minun olisi pitänyt pystyä olemaan.

Sain ratsastuksesta muutaman kuvan kun M (jonka tallissa siis asustelemme) tuli ystävällisesti kuvaamaan. Mulla on ihan tavan pokkari, joten mitään megalomaanisen hyviä kuvia sillä ei saa. Ilmakin oli harmaa niin ei oikein potku kamerassa riitä.

M nätisti sanoi sisäohjaan takertumisesta sekä muistutteli "pitkästä niskasta" (josta olen aiemmin kirjoittanut). Kuvat ovat ratsastuksen alkupuolelta eikä niissä todellakaan ole montaa julkaisukelpoista ratsastajasta johtuen... Onneksi loppua kohti ratsastus parani ja hevonen rentoutui; sisäohjaan huomion kiinnittäminen sekä pitkä niska auttoivat kummasti.

Tänään aamulla sitten juoksuttelin liinassa pelkällä riimulla. Olen sitä mieltä, että kiima vaikuttaa edelleen sillä Viivi on takaa normaalia jäykempi.

Ei muuten ole helppo harrastus...

Sisäohjassa kiinni. Koska ollaan kulmassa niin ratsastajan ulkopuolen pitäisi joustaa enemmän edellä kuin sisäpuolen. Näin ollen siis ulkokäteni pitäisi olla sisäkättä edempänä. Eipä ole. Pystyykö hevonen taipumaan? Eipä pysty. Ratsastajan pitkä niska ei toteudu ja pää on vähän turhan edessä. Muuten taitaa olla "building blocks" aika hyvin päällekkäin - kerrankin!

Nnnoh... Sisäohjassa (tai oikeastaan molemmissa ohjissa) kiinni. Käsi ei ajattele joustoa eteen vaan on juuttunut eli hevosen on mahdotonta mennä eteen alas. Näin ollen ei myöskään takaosa pääse alle. Suoralla uralla ulkopuoli edellä (eli sisäpuoli jäljessä). Kevennän liian korkealle, jolloin lonkka suoristuu ja yläkeho karkaa pois balanssista eikä ole jalan päällä. Katson sentään suunnilleen eteenpäin (soft eyes). 

Pientä puuhastelua... Tässä taitaa ratsastajakin olla melko hyvin tasapainossa (vähän niskasta taakse). Kärjistetysti: Jos hevonen nykästäisiin alta (se pöytäliinatemppu missä astiat jää pöydälle vaikka liina nykäistään), ratsastaja putoaisi jaloilleen.

Tää on vaan tämmönen missä on yläkehosta romahtanut ratsastaja hengailemassa... Kaikenlisäks se ratsastaja on vielä vähän liian takana tossa satulassa.

Tässä on sitten itseään epätoivoisesti tsemppaava Quasimodo :D

Että näin tällä kertaa ;).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti