tiistai 12. kesäkuuta 2012

Hevonen tarvitsee aivojumppaa

"Voi apua! Oon ihan järkyttynyt.. Voi surku.. Hirveesti tsemppiä sulle tässä muuttuvassa olotilassasi. On ollut tosi kiva lukea sun blogia. On ihan tosi surullista, et "tumpelon tarina/tumpelompaa ratsastusta" päättyy.
Voi ihme, mitäs mä nyt teen kun tätä blogia ei päivitetä enää.. :/
Voimia sulle!"


Tämä kommentti herätteli minut talvihorroksesta ja harmituksesta. Vielä minulla on hevonen, vielä voin päivittää blogia. Vielä saan ratsastaa. Siispä muutama ajatus pikaisesti (töihin lähtö lähenee).

Viivi on ollut aika pörheänä viime aikoina. Talliin tullut uusi poni laittoi palettia sekaisin, hepat vaihtoivat laitumelle (eli näköyhteyttä ratsastuksen aikana ei kavereihin ole) ja kentän puskat ovat muuttuneet pelottaviksi. Ratsastajan mieliala on ollut maassa, ratsastaja on ollut vinossa ja yhteistyö on tökkinyt.

Pari päivää sitten pidin kaverilleni tunnin.. Hänellä on aikanaan Annen tunneilla mennyt jokusen kerran myös Viivillä, mutta nyt ratsastustaukoa oli kertynyt pari vuotta. Hänen esittämänsä kysymys: "Pitääks sunkin näin paljon ohjalla pyytää sitä tonne vai saatko sä sen istunnalla menemään?" -herätti horroksesta. Totesin siihen, että kyllä mun on kans ohjaa käytettävä kun se pääty ei oikein ole mieleinen tällä hetkellä Viiville. Eilen ja tänään ratsastaessani jäin miettimään asiaa. Hevonen käveli kuuliaisesti pitkin ohjin kyseiseen päätyyn... Ei - ei tarvittu ohjaa siinä hetkessä. Olen siis kehittynyt.

Tänään tuli se ahaa -elämys hevosen aivojumpasta. Se oli taas yksi niitä asioita, joista mulle on kyllä sanottu lukuisia kertoja, mutta olin sen jo unohtanut. Ei Viiviltä kunto lopu - aivot on se osa joka pitää saada väsymään.

Aloittelin taas yksinkertaisesti avoilla, volteilla ja pääty-ympyröillä. Kevyessä ravissa Viivillä oli kiire, ratsastaja oli kamalasti kallellaan, hevonen ei kääntynyt ja tasapainokin oli kateissa. Homma seis ja paletti kasaan. Käynnissä siis avoja, voltteja, kolmikaarisia kiemurauria, pysähdyksiä, lisää voltteja, lisää ympyröitä ja lisää avoja eikä mitään suoran uran ratsastusta. Kun kääntyminen ei onnistunut, miettiminen mistä homma johtuu, korjaus ja tipahtipa se hevosen nenäkin toisinaan eteen alas ja takajalat tuli kummasti alle. Lopuksi saatiin jo onnistumaan voltti kulmaan, siitä avossa uralle, lähetys avossa keski-ympyrälle kevyeen raviin, siirtyminen avossa takaisin käyntiin, avossa uran loppuun ja voltti kulman jatkeeksi.

Itsestäni korjasin (tai ainakin yritin korjata) lantiota keskelle, katsetta ylös, painoa pois oikealta, käsiä joustamaan eteen (ilmeisen onnistuneesti, koska Viivi ei käännellyt päätään, jota se tekee jos käsi ei jousta), hartioita samaan tasoon hevosen lapojen kanssa (liikkeessä yhdessä eikä edellä tai jäljessä), alaselkää rennoksi, ulkopuolta joustamaan enemmän avoissa, volteilla, ympyröillä jne. Töitä piti tehdä ihan tosissaan.

Tunnin session jälkeen pitkin ohjin käveli rento ja rauhallinen hevonen, joka ei pälyillyt ensimmäistäkään pusikkoa ja seisoskeli käytävällä rauhallisena pyörimättä mihinkään suuntaan. Tarhassa se asettautui päiväheinien pariin.

Aktiivisen hevosen on saatava aivojumppaa ja tekemistä! Ei se väsy pelkästä liikunnasta eikä pelkkä liikunta ole sille riittävää. On ratsastajan tehtävä huolehtia sen mielen hyvinvoinnista. On toki totta, että ratsastajan mielen hyvinvointi on suorassa yhteydessä siihen miten pystyy hevoselle puuhaa järjestämään. Tällä ohjenuoralla kuitenkin tsemppaan itseni toimimaan Viivin kanssa niin kauan kun yhteistä aikaa on jäljellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti