keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Tumpelon tarina päättyy

En olisi koskaan halunnut joutua tällaista kirjoitusta kirjoittamaan...

Olen päätynyt tilanteeseen, jossa minulla ei ole vaihtoehtoa. Jos joku nyt aikoo kommentoida "oletko varmasti miettinyt sitä ja sitä vaihtoehtoa" voin jo valmiiksi kertoa, että kyllä - olen miettinyt.

Joudun myymään Viivin. Joudun myymään ystäväni, kumppanini... Elämäni Hevosen. Muita vaihtoehtoja ei ole.

On kuin elämä näyttäisi keskisormea. Tämän kevään aikana moni asia on järjestynyt ja nyt Viivi on kuntoutunut entistä ehommaksi. Olin tänään selässä ensimmäistä kertaa myyntipäätöksen jälkeen (joka sekin on aivan tuore asia) ja Viivi meni upeasti - niin upeasti. Tuntui lähinnä siltä kuin sydäntä revittäisiin rinnasta.

Vaan mistä löydän kodin tälle upealle, mutta ratsastettaessa haastavalle tammalle, jota on ratsastettu ihan eri tavoin kuin perinteisiä... Jos Viiviltä kysyttäisiin se haluaisi pienelle tallille, jossa sillä olisi Oma Ihminen, joka antaa sille aikaansa ja rakastaa yli kaiken. Se haluaisi päästä maastoon, jotta sillä olisi intoa myös kentälle. Se ei haluaisi kovaa käsittelyä, koska sitä sattuu suuhun ja sillä menee herne nenään. Se haluaisi saada säännöllistä liikuntaa, jotta se pysyisi terveenä. Mikä tärkeintä, se ei haluaisi hevoseksi ihmiselle, joka vääntäisi kentällä 24/7 ja pitäisi sitä vain esineenä.

Asia meinaa olla minulle liian kipeä käsiteltäväksi... Sydämeni on särkynyt.

6 kommenttia:

  1. voi miten kurjaa! Ja varmaan olet miettinyt ja miettinyt. Hevoset sitovat ihan hirveästi aikaa, energiaa ja rahaakin. Pitää olla aika hyvin tasapainossa kaikki asiat että sen jaksaa kantaa. Jospa löytäisit Viiville hyvän vuokraajan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Energiaa ja aikaa minulla on. Joudun tekemään ratkaisun puhtaasti taloudellisista syistä. Tämä on niin raskas asia kantaa, koska olen tässä 100% mukana ja tasapaino on olemassa - se on kevään mittaan koko ajan vain vahvistunut. Tilanteessani vuokraajakaan ei valitettavasti enää ole ratkaisu :(.

      Poista
  2. Voi apua! Oon ihan järkyttynyt.. Voi surku.. Hirveesti tsemppiä sulle tässä muuttuvassa olotilassasi. On ollut tosi kiva lukea sun blogia. On ihan tosi surullista, et "tumpelon tarina/tumpelompaa ratsastusta" päättyy.
    Voi ihme, mitäs mä nyt teen kun tätä blogia ei päivitetä enää.. :/
    Voimia sulle!

    VastaaPoista
  3. Mikset anna hevostasi ylläpitoon? Valitset vain paikan huolella, eikä sinun tarvitse luopua hevosestasi kokonaan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopivan ylläpitäjän löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta... Sama tosin pätee ostajiin.

      Ehkä isoin asia kuitenkin on, että vasta n. 3-4 vuoden päästä voisi olla mahdollista ottaa Viivi takaisin... Siinä ajassa olen ollut jo niin kauan tauolla, että en ehkä olisi enää sopiva ratsastaja Viiville. Kehittyminen vaatii säännöllistä ratsastamista..

      Poista