torstai 23. helmikuuta 2012

Elämää tallin vaihdon jälkeen

Tälläkin kertaa lähinnä kuulumisia eikä niinkään suuria oivalluksia ratsastuksen suhteen. Elämään on kuitenkin tullut nyt erilainen rytmitys ja koska koen tallin vaihdoksen suurena asiana, haluan siitä toki kirjoittaakin :)

Tallilla vastassa on hevonen, jonka silmissä leiskuu elämä. Olen aina ajatellut Viivin olevan hyvin virkeä ja iloinen. Tällaisena en sitä kuitenkaan ole aiemmin nähnyt. Virkeys ei voi johtua liikunnan puutteesta sillä olen liikuttanut sen päivittäin muutosta lähtien.

Sunnuntaina ohjelmassa oli tunnin lenkki maasta käsin. Heppakaverin ja omistajansa kanssa kahlasimme lenkin, joka hyydytti ainakin ihmiset. Kyllä se tie joskus oli aurattu - ei vain ihan samana päivänä. Menomatkan iloinen puheensorina vaihtui tulomatkan hiljaisuuteen kun kävelemiseen piti jo keskittyä. Totesimme molemmat, että ottaapa hieman kunnon päälle...

Maanantaina ja tiistaina juoksuttelin Viivin jo aamulla varhain. Kun menee kuudelta tai puoli seitsemältä tallille ehtii yllättävän paljon asioita yhdelle päivälle! Omassa tapauksessani muut asiat olivat mm. töihin meno. Jotenkin ihanan rauhallinen hetki kuitenkin kun aamuhämärässä pukee hevoselle juoksutuskamppeet, sytyttää kentälle valot ja rupeaa hommiin... Tämän jälkeen on ilo päästää tyytyväinen hevonen heinäkasan kimppuun.

Koska sitä satulaa ei edelleenkään ole (pari on postissa matkalla sovitettavaksi) päätin tänään ratsastaa ilman satulaa. En millään enää malttanut pysyä pois selästä. Laiton paksun satulahuovan (joka on tavalliseen käyttöön erittäin epäkäytännöllinen sillä se ei istu satulan alle mitenkään) ja juoksutusvyön (sain huovan pysymään paikallaan). Miksi laitoin satulahuovan? Sopii laittaa käsi oman istuinluun kohdalle takapuolen alle ja pohdiskella miltä hevosen selkää mouhentavat istuinluut mahtavat tuntua jos välissä ei ole mitään. Tunteehan hevonen ratsastajan istuinluut satulan läpikin... PAKSUN huovan tarkoitus siis on tehdä ilman satulaa ratsastamisesta hevoselle miellyttävämpää. Kävin ensin pellolla kävelemässä lenkin ja sitten menin kentälle. Hieman voltteja, ympyröitä ja avoja. Viivi oli todella virkeä ja pyrki eteen alas ihan eri tatsilla kuin satulan kanssa. Sain sen myös nousemaan säkästä ylöspäin (nenän siis jäädessä alas) eli selkä tuli kunnolla käyttöön. Yleensähän olen ratsastanut sen hyvin etupainoiseksi (Viivi on jo luonnostaan hieman takakorkea, joka lisää etupainoisuutta), koska olen itse romahtanut eteen.

Edellä mainittu kertonee paljon satulan istumattomuudesta. Toisaalta tämä huomio oli hyvinkin lohdullinen -> en olekaan selässä "ihan väärin päin" vaan satulalla on ollut iso osa. Olen saanut nyt jälleen enemmän ajatusta siitä miltä juuri Viivin liikkeen kuuluisi tuntua sopivan satulan kanssa. Kuulostaako hullulta? Melkein 3v ratsastettuani Viivillä en muka tiedä miltä liikkeen kuuluisi tuntua hyvän, sopivan, satulan kanssa... En tiedäkään - paitsi nyt alan saada ajatusta asiasta. En ikinä halua sortua "minä kyllä tiedän" -asenteeseen vaan haluan olla nöyrä ja avoin. Sillä tavoin olen nytkin saanut suuren onnistumisen kokemuksen "Ai tältä se tuntuu." Jos olisin ajatellut jo löytäväni hyvän liikeen, enhän olisi osannut etsiä mitään parempaa ;).

Hieman ratsastettuani Viivi pääsi vielä rallattelemaan kentälle vapaana. Hyvä tavaton miten se juoksi! Se laukkasi kerta toisensa jälkeen kentän ympäri aivan kuin ei olisi saanut liikuntaa viimeisen kahden viikon aikana :D. Ilottelulla tosin oli hintansa - hokin viilto ruununrajassa. Tähän asti *kop kop* moiset taisteluvammat ovat parantuneet hyvin, joten uskon tämänkin paranevan.

Yhtä kaikki - arki on lähtenyt sujumaan loistavasti. Minä olen tyytyväinen, hevonen on tyytyväinen ja muut tallin asukit ja ihmiset ovat tyytyväisiä. Eniten minua ilahduttaa Viivin onnellinen olemus. Toivon, ettei se ole vain alkuinnostusta vaan että virkeä katse hevosen silmissä säilyy myös jatkossa. Toki positiivista on myös se, että ajomatkani tallille kestää 10 minuuttia aiemman 30 minuutin sijasta. Aivan hassua olla perillä jo ihan alkumatkasta! Nykyinen tallihan sijaitsee vanhan tallimatkani varrella. Yksi hujaus ja jo parkkeeraan autoa tallin pihaan.

Olen iloinen :)

1 kommentti:

  1. Mainioita uutisia :) Kiva kuulla, että uudella tallilla on asiat lähteneet sujumaan hyvin :)

    VastaaPoista