torstai 12. tammikuuta 2012

Tunnit hyvällä fiiliksellä

Takana pari melko tehokasta tuntia, joissa ei aikaa ihmettelylle ole ollut. Voltteja, avoja, suoristuksia (köh... suoristusyrityksiä), pysähdyksiä, kevyttä ravia, harjoitusravia, siirtymisiä (muutenhan pitäisi mennä pelkkää käyntiä)... Niistä on viimeisimmät tunnit (maanantaina ja eilen eli keskiviikkona) tehty. Asiaa on päässä niin paljon, ettei taida aika riittää sillä ajatuksenjuoksu ei ole kirkkaimmillaan. Yritän kuitenkin jotain sillä tiedän, etten jokuseen päivään ehdi taas koneelle istahtaa kirjoittelemaan...

Viime viikolla en ollut tunnilla ollenkaan ja tämä viikko aloitettiin sitäkin tehokkaammin. Tunnilla oli kaksi ratsastajaa, joten päästiin mm. tekemään harjoitusta, jossa molemmat saa oman sivun kentästä. Pitkän sivun päätteeksi tehdään täyskaarto, keskeltä sivua kaarrolta palatessa aloitetaan voltti ja voltilta palatessa pitkälle sivulle avo, kunnes taas täyskaarto ja sama toiseen suuntaan. Tätä harjoitusta sitten varioiden käynnissä, käynnissä/harjoitusravissa, kevyessä ravissa...

Olenpa oikealta jäljessä. Koko ajan - kaikessa mitä teen. Tämähän mm. näkyy siinä, että voltille lähtö vasemmalle on ihan järjettömän hankalaa. Kyllähän Viivi kääntyy, mutta sitten suunniteltu ura valuu paljon isommaksi. Sitten korjaan kädellä ja korjaus on potenssiin sata kun ihan se millikin voisi riittää. Oikealle sitten toisinaan tehtiin voltti niin räyhästi, että hyvä kun ehdin ajatella volttia. Toki tämä on hevoselle mukavempi, sillä sillä on mahdollisuus ja tilaa kääntyä vasemman puolen antaessa tilaa.

Toisessa harjoituksessa tehtiin pituushalkaisijalle pysähdys kunhan oli ensin saatu suoristettua voltin jäljiltä. Viidestä pysähdyksestä neljä ensimmäistä Viivi irvisti. Siis oikeasti irvisti. Aina jalkojen pysähtyessä se pisti niskan vinoon, nenän taivasta kohti ja ylähuulen rullalle. Mä en tiedä mistä tuo hevonen nuo keksintönsä saa? Viidennellä pysähdyksellä juhlin, koska Viivin nenä jäi maata kohti! Palikka-Millalle terkkuja: On se näköjään mahdollista! Noo... Viivi jäi kyllä vinoon oikealle. Oikea puoli siis taas tiukempi eikä antanut Viiville mahdollisuutta suoraan pysähdykseen.

Kun oikeata (tai vasemmalta tiukemmat ratsastajat vasenta) puolta korjaa ei riitä, että työntää oikean käden eteen. Näin siis minä yritin taas korjata. Koko oikea puoli täytyy tuoda eteenpäin. Mutta sitä ei saa jättää staattisesti eteen vaan se pitää päästää eteen ja jättää joustavaksi. P ä ä s t ä ä, ei p a k o t t a a ! Keventäessä tämä tarkoittaa sitä, että oikea puoli keventää vasenta nopeammin. Vasemmalle käännyttäessä taas oikea hartia ulos, alas ja eteen. Miten niin hartia? Hartiaa on aika vaikea viedä ulos, alas ja eteen ilman, että keho seuraa perässä. Niinpä juuri - keho tulee perässä. Kun juttuhan on siinä, että samaan aikaan pitäisi vielä saada säilytettyä sisäkylki pitkänä. Olen kai jossain aiemminkin tämän mielikuvan kirjoittanut. Keho on kuin masto. Masto ei kallistu. Se voi pyöriä alustansa ympärillä, mutta se täytyy tapahtua kallistumatta. Ratsastajan selkärangan täytyisi aina pysyä hevosen rangan päällä.

Omaa edistystä havaitsin eilisellä tunnilla siinä, että huomaan tekemiäni korjauksia. Saatan avossa huomata romauttaneeni sisäkyljen ja kääntäneeni pääni sisälle. Jos sisäkylki on kasassa niin yleensä minulla pääkin kenottaa vinossa. Sitten vaan täytyy korjata.

Nyt tulee asiaa niin paljon, että täytyy loppu tiivistää, koska tästä ei ole tulossa millään muotoa järkevää kokonaisuutta.

Pari asiaa mitä haluan sanoa: Hyödyntäkää tunneilla myös sitä miten toista neuvotaan. Ratsastaessa on lukuisia eri asioita, jotka vaativat tarkastelua koko ajan. Humoristisesti voisi ajatella, että täytyy säilyttää laajan katseen lisäksi laaja kuulo :D. Vaikka keskittyy omaan suoritukseensa, kannattaa olla kuulolla. Toisen ratsastajan saamat ohjeet siis muistuttavat itseäkin tarkistamaan kehon eri kohtia. Tokihan olen siinä onnellisessa asemassa, että meillä tuntien ryhmäkoko on 2-3 ratsastajaa eli kohdennettuja ohjeita satelee jatkuvasti. Silti kannattaa pitää laaja kuulo ;)

Asenne ratkaisee! Oikeasti. Uskon, että itselleni iski loppuvuodesta jonkinlainen turnausväsymys. Tuntui, ettei mikään onnistu. Kaikkialla oli pimeää ja märkää, mieli oli matalalla. Lisäksi huonoja uutisia kantautui suunnasta jos toisestakin. Nyt olen löytänyt itselleni jälleen oppimisen, yrittämisen, erehtymisen, yrittämisen ja onnistumisen mielentilan. Eilen olin todella väsynyt. Yövuoro takana, epäonnistuneet päiväunet ja väsynyt mieli sekä keho. Lopputunnista kävikin niin, että keskittyminen karkasi enkä saanut pakettia kasattua. Viivi juoksi alta ja minä jäin ohjalla kiinni. Otti nuppiin ! Silti ajatus on uudestaan, uudestaan, lisää harjoitusta! Nyt on parin päivän tallitauko, mutta lauantaina taas harjoitukset jatkuvat.

Sitten pois meidän tallilta, mutta haluan asian ottaa tähän yhteyteen. Eilisessä 45 minuuttia ohjelmassa aiheena oli ravi- ja ratsumiesten suorittama tallityttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö. Ohjelma toi esille kuinka yleisestä asiasta on kyse. Älkää etenkään ummistako silmiänne jos tällaista kohtaatte. Linkki -> 45 minuuttia 11.1.2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti