maanantai 10. lokakuuta 2011

Vastaus kommenttiin

On kulunut jo todella paljon aikaa siitä kun sain seuraavan kommentin blogiin ja lupasin siihen vastata ajan kanssa. Monesti kommentti on käynyt mielessäni, mutten vain ole saanut aikaiseksi vastausta siihen. Osittain siksi, että mielipiteeni on kovin vahva enkä ole vieläkään keksinyt miten saisin ajatukseni tuotua esille. Kenties minut lynkataan, mutta siihen on jokaisella oikeus.

Yhdessä Hevosurheilun vuoden 2004 numerossa on loistava artikkeli aihetta koskien. Voin yrittää muistaa tarkistaa päivämäärän, kannattaa yrittää esim. jonkun kirjaston arkistoista etsiä tuo kyseinen teksti.
Muistinpa tarkastaa. Tuo lehti on ilmestynyt perjantaina 13.2.2004 eli ei muuta kuin arkistojen kimppuun!

Jospa kommentoin pala palalta. Toivottavasti kommentin jättänyt Hanna vielä lukee blogia.

"Heippa Anna. Haluaisin tarttua tuohon "pohjalle ratsastanut 20 vuotta, ja sittenkin menisi ratsastus uusiksi cr:n myötä". Koska olen juuri tätä miettinyt kun ne ihmiset joilla on oikeasti hyvä istunta, ja osaavat vaativan asioita niin onko sillä väliä miten hyvä istunta ja hevosen tasapainotus ja tahditus on opittu? Ja onko mahdollista ylipäätään enää sillä tasolla ratsastaa "väärin", eli vaikka sitä "pakottamista ohjan ja pohkeen väliin"."

Ei varmastikaan ole väliä miten on opittu. Kuitenkin minusta tuntuu kun katson vaativien luokkien suorituksia, että mm. lisätyssä ravissa valtaosa ratsastajista nojaa VALTAVASTI taakse, selkä notkolla ja ollen liikettä vastaan. Aika monelle varmaan on yliryhti myös tuttu näky? Selkä vedetään notkolle ja kyynärpäät taakse. Niinhän meitä monia on pienestä pitäen opetettu. Ja mitä tulee pakottamiseen. Kuinka moni on kuullut rollkuurista alkeiskurssilla? Tuskin kovin moni, mutta uskon, että surullisen moni on kuullut sen käytöstä vaativalla tasolla. Rollkurista lisää kannattaa lukea Theresa Sandinin sivuilta.

"Kyllä kai sen tason ratsut kulkevat jo oikealla tavalla koko selkää hyväksi käyttäen? Ja hevoset kootaan eteenpäinpyrkimyksellä eikä niitä pakoteta enää mihinkään muotoon? Siis en todellakaan tiedä, mutta ainakin näyttävät kulkevan oikein. Eikä vaativien liikkeiden suorituksiin enää voi löytyä ponnua ja eteenpäin pyrkimystäkään jos hevoset eivät halukkaasti ja oikein itseään kantaen liiku eteenpäin?? 


Eli tarkoitan siis pohjimmiltaan sitä että cr-tekniikka ei lienee voi tuoda tuolla tasolla mitään maata mullistavaa enää, vaikka asiat kerrottaisiinkin uudestaan vähän eri tavalla. Toki aina ja kaikilla on varmasti parannettavaa istunnassa ja apujen käytössä yms."


Minäpä uskon, että vaativalla tasolla nimenomaan tekniikalla saataisiin aikaan mielettömiä muutoksia. Vaativan tason ratsastajat tietävät millaiseen tilanteeseen pyritään esimerkiksi kokoamalla, joten hevosen peilinä käyttäminen olisi luultavasti helpompaa. Kun ratsastaja olisi yhdessä hevosen kanssa eikä liikettä vastaan, mietin miten paljon hevosesta vielä saisi liikettä irti! Ei ole yksi eikä kaksi vaativan tason hevosta, jotka ovat menneet kipeytyneet pahasti lihaksistostaan, ruvenneet ontumaan yms. Sama koskee toki muitakin kuin vaativan tason ratsuja.

"Ja tähän liittyen olen miettinyt valmentavatkohan huippuvalmentajat jo tietämättään vähän cr:n perustein..? Itselle ainakin on tosi luontevaa vaihtaa ajatusmaailmaa cr:n suuntaan, nyt siihen tutustuttuani(SANAHIRVIÖ kirjoittaa!!) kun olen jo huomaamattani vähän siihen suuntaan ratsastellut. En siis koe asiaa ylitsepääsemättömän vaikeana, että nyt koko ratsastus menee uusiksi ja täytyy opetella kaikki a:sta ö:hön. (Olen tämmöinen koulutuuppari, en kyllä todellakaan mitään vaativa- tasoa :)


Ehkä en ole vain tarpeeksi taitava ja kokenut cr:n asioissa ja ratsastuksessa ylipäätään, etten vielä tajua kuinka vaikeita asioita ne oikeasti onkaan...? Olen vielä autuaan tietämätön :D T: Hann" 


Tieto lisää tuskaa kun silmänsä oikeasti avaa. Minä en ole vaativan tason ratsastaja vaan lähinnä puska Ö -tasoa. Kuitenkin Centered Ridingin maailmaan sisälle pääseminen on vasta antanut ymmärryksen siitä miten vaikeita asiat oikeasti ovat. Mielenkiintoisinta on se, että nämä kaikki ratsastaessa huomioitavat asiat saavat onnistuessaan aikaan mielettömän helppouden tunteen. Suurimpia onnistumisiani en ole osannut koskaan edes analysoida, koska en ole tiennyt mitä tapahtui: Se vain tapahtui!

Eiköhän ajatukseni jo tulleet selville :). Kiitos Hanna kovasti kommentistasi ja toivottavasti olet vielä blogissa tämän lukemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti