sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Keho valehtelee, hevonen ei

Sitä helposti luulee jo olevansa keskellä vaan hevonen ei siitäkään huolimatta taivu vaan pudottaa edelleen lavan sisälle. Täytyy siis korjata vielä lisää omaa kehoa. Sama koskee kulmien ja kaikkien käännösten ratsastamista. Ratsastaja EI saa kallistua sisälle, ei koskaan, ei milloinkaan eikä ikinä. Juu hei mä kallistun kyllä vaan en enää yhtä paljon kuin alussa. Kun vauhti kasvaa käyntiä kovemmaksi, ihmisen tasapainoelin käskee kallistumaan kulmassa sillä vauhti on ihmiselle kova ja kroppa kauhuissaan käskee väistämään seinää/aitaa riippuen siitä missä ratsastaa. Hevoselle vauhti ei ole kova vaan se pystyy suorittamaan käännöksen tasapainossa mikäli ratsastaja ei ole tasapainon tiellä vaan tasapainottaa hevosen liikkeen maahan nähden.

Mulle on vasen kierros hankala - eilen se näkyi taas pääty-ympyrällä oikeinkin hyvin. Kuvittelin painoni olevan keskellä ja oman nenän hevosen ulkokorvaa kohti (jos pää kääntyy sisälle, paino lähtee mukaan). Pyysin sitten sisäohjalla (ohja ylös ja sivulle - ei alas ja taakse) päätä sisälle. NO EI SE TAIVU KUN PAINO ON SISÄLLÄ!!!!!!! Yläkehoa viiiiiiielä lisää ulkojalan päälle (ajatus kehon viemisestä ulkojalan päälle siirtää vasta kehon keskelle, tasapainoon) ja se nenä oooooooikeasti ulkokorvaa kohti ja kappas - sehän taipuu! Tosin seuraava vaaranpaikka on liikkuvien osien pitäminen erillisinä. Se, että kehon vie ulkojalan päälle ei tarkoita sitä, että lantion saa pudottaa ulos eli mielikuvana yläkeho ulkojalan päälle, mutta lantio pysyy keskellä!!! Mitä tapahtuu jos lantio putoaa ulos (sama pätee sisällekin pudotessa)? Se on helppo kokeilla laittamalla kämmenet istuinluiden alle penkillä. Oletetaan, että ratsastetaan vasempaan kierrokseen ympyrällä ja lantio putoaa oikealle eli ympyrältä ulos. Istuinluun suunta muuttuu painamaan vasten hevosen selkää. Hevonen väistää painetta aivan kuten ihminenkin. Mikä on reaktio jos joku tökkää sua kylkeen? Oletan, että väistät. Mitä tapahtuu kun ulkoistuinluu painaa hevosta? Se haluaa väistää ympyrän sisälle. Avut ovat ristiriidassa keskenään. Pidetään se lantio siis keskellä - helppoa vai mitä :D. Hah!

Hevonen takuuvarmasti kertoo kyllä milloin palaset loksahtelevat kohdalleen; käsi jatkaa takajalkojen liikkeen riittävän nopeasti (ei hosuen) kohti kuolainta, takajaloista nouseva liike jatkuu läpi ratsastajan kehon päästen kypärännupista ylöspäin, ratsastaja ottaa hevosen liikkeen ylös tasapuolisesti kummaltakin jalalta, ratsastaja ei kallistu, ratsastaja on hevosen kanssa yhdessä, polvi ja nilkka on rentoja, ranne on rento ("sitä ei ole olemassa") ja ohja alkaa kyynärpäästä, alaselkä on päästetty, avut ei ole liikaa ja miljoona muuta asiaa...

Kovasti olisi mielessä kirjoittaa mm. käden joustosta, hartioista, takajalkojen liikkeestä (lukekaas hei Theresa Sandinin tekstiä hevosen kokoamisesta) ja... ja.. ja... mutta näin äitienpäivän kunniaksi minun on kohta suunnattava töihin eikä aikaa pidemmälle sepustukselle ole. 

Parin päivän tauko on siis edessä kun työ haittaa harrastamista, mutta tiistaina taas jatketaan harjoituksia - ans kattoo mihin silloin päädytään ;)

2 kommenttia:

  1. Kääk! Tajusin juuri, että minähän tipautan lantion juuri tuolla tavalla ulos ympyrällä ratsastaessa.... Hetken ehdin olla jo onnellinen, että pääsin eroon ylävartalon kippaamisesta ympyrän sisäpuolelle. Eli takaisin maan pinnalle ja ympyräharjoituksiin. Harmillisen havahduttava kirjoitus. ;)

    VastaaPoista
  2. Eikö olekin hämmentävää! Sitä kuvittelee olevansa keskellä vaan kun asiaa alkaa pohtimaan ja havainnoimaan, ei se välttämättä olekaan niinkuin on kuvitellut ;). Sama vika!

    Sehän me on tiedetty jo kauan, että tieto lisää tuskaa! Mukavia harjoituksia :).

    VastaaPoista