tiistai 12. huhtikuuta 2011

Kuvasaastetta tunnilta

Äiti oli tänään kentän laidalla, joten iskin sille kameran käteen (ihan semmosen tavallisen pokkarin vaan) ja sain piiiitkästä aikaa kuvia.

Tämän päivän tunti ei enää saanut samanlaista "jippii hurraa" fiilistä aikaiseksi kuin eilinen, mutta ei tämäkään päivä huono ollut! Jotenkin olen saanut uudenlaisen ajatuksen niistä hepottimen takajaloista ja uskallan jopa vaatia hevoselta enemmän. Kyllä se takajalkojen hallinta vaan on tärkeätä! Korjaukset menee silloin paljon pienemmällä perille ja sellainen turhautunut yliyrittäminen jää pois.

Käsi oli tänään se osa, joka totteli kaikista heikoimmin. Mulla on jostain syystä tosi iso ongelma ihan jo tuo nyrkkikin. En osaa pitää sitä kiinni! Mut on muuten aikanaan opetettu siten, että käden oikea paikka on siten, että ne on nyrkin verran irti harjasta ja nyrkin verran irti toisistaan. Siinä ne sitten nakottaa. No vaan kun ei sais nakottaa. Edelleen liimaan kädet liikaa harjaan, jolloin ohjaan tulee mutia matkalla kuolaimeen. Nyrkki pitäisi myös pitää kiinni, jotta käsi säilyy riittävän nopeana. Ajatus on, että nyrkit pitelisivät pikkulintuja, jotka eivät saa päästä karkuun, mutta niitä ei saa myöskään vahingoittaa. Peukalolla suljetaan ohja, ettei se luista sormien läpi. Mun kädet menee eri tasoon, oikea käsi on liian hidas ja mitähän vielä... Höh.. No - minä opin!

Mutta sitten siihen kuvasaasteeseen. Yritän valkata niistä fiksuimmat.



Ratsureima matkalla talliin

Käsi on kulmassa, vaan ei jätettynä jalustalle. Olen työntänyt oikean käden hartiaa myöten eteen kun se pitäisi jättää alas. Käden joustosuunta on lähinnä kohti Viivin silmää kun sen pitäisi olla kohti kuolainta. Vasen käsi on huomattavasti oikeaa alempana. 

 Tässä onkin sitten malliesimerkki alas painetusta kädestä, joka ei tosiaan tunnu hevosesta mukavalta. Jälleen kädet eri tasossa, kulma suoristunut kyynärpäästä pois ja ranne jäykistynyt. Edelliseen kuvaan verrattuna Viivi on huomattavasti jännittyneempi. Alas painettu käsi = paha paha käsi!

Tässä kuvassa onkin jo aika mukavasti eteen venyttävä ja rento hevonen. Kädet ovat edelleen eri tasossa. Hieman lisää joustoa käsiin niin korvat olisivat laskeutuneet säkää alemmas. Hevosen selkä venyy vasta kun korvat ovat säkää alempana. Viivistä näkyy, että se liikkuu tässä mielellään eteen.

 Ilme on sellainen, että kylläpä onkin ratsastaminen mukavaa :D. No anyway. Tässä ollaan saatu jo nenä alas ja selkä venymään. Kuvasta näkyy hyvin (ainakin kun sen klikkaa isommaksi :D) miten mun nyrkki on ihan auki. Hartiat on aika kivasti samalla tasolla (ei nyt ihan täysin) verraten siihen miten ne välillä on. Hevosesta päätellen ratsastaja on melko suorassa :)

Ravikuvista näkyy miten en vielä ihan saa pidettyä kehoa jalan päällä vaan kippaan liian etupainoiseksi. Yläkeho täytyy keventäessä tuoda hieman eteen, jotta se pysyisi tasapainossa ja lantiolle jäisi tilaa keventää. Jos yläkeho menee liikaa eteen, jalka siirtyy taaksepäin kuten näistä huomaa. Hevosesta kuitenkin näkee, että se on kohtalaisen tyytyväinen.
 Tästä kuvasta näkee hyvin miten olen liimannut kädet harjaan. Ohja on aivan mutkalla. Jalka on kuitenkin melko hyvin jätetty kohti maata (yläkehokin siis melko oikealla paikalla) ja katse kauas eteen (leuka voisi olla päästetty vähän rennommaksi). Mä en tiedä yhtään mihin olen ollut matkalla tässä kuvassa :D. Kenties siis olisin voinut antaa oikealta vähän enemmän tilaa (joustoa) niin Viivi olisi päässyt tapumaan - tässähän me mennään aika suoraan.. Onkohan se ollut tarkoitus? Viivistä näkee, että ratsastaja on onnistunut kantamaan itsensä ja mahdollistanut sen, että hevonen kantaa myös itsensä :)

 Seuraavaan kuvaan verraten: Mun yläkehossa ei ole suurtakaan muutosta, mutta pienikin pään asento vaikuttaa ihan valtavasti! Tässä kuvassa mulla vielä katse pysyy eteen, mutta seuraavassa kuvassa olen romahduttanut sen hevosen niskaan, joka saa aikaan sen, että jäntevyys on täysin poissa. Viivi myös enempi etupainoinen kuin ylemmässä kuvassa.


 Tässä mennään kulmasta vinossa. Katse on taas turhan paljon painettuna alas ja ohjassa on mutka. Sisähartia (oikeastaan ensin kylki ja sen myötä hartia) on hieman romahtanut (ei kovin pahasti kuitenkaan). Sisäpuolelta enemmän liikettä ylös ja ulkopuolelta inan verran enemmän tilaa, jotta taipuminen on mahdollista.

Kiitos <3

2 kommenttia:

  1. Hei,

    loistava postaus jälleen kerran, kiitos. Tämä on parhaalla tavalla opettavaista, kun saa nähdä kuvia siitä, miten ei pitäisi olla! Mietin heti omia asentojani ja vaikka minulla ei ollut kuviakaan, huomasin kyllä monta asiaa, joissa minulla on parannettavaa (vielä enemmän kuin sinulla).

    Ja viime tunnin onnistumisista: se on huikea tunne, kun pääsee taas eteenpäin ja jokin loksahtaa kohdalleen. Sain itsekin kokea sen juuri viime tunnilla ja kyllä helpotti - sai taas virtaa jatkaa ja treenata, treenata... ;)

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Johanna kommentista :). Itsekin toivoisin saavani useammin kuvia tunnilta. En toki edes osaa ruotia noista kuvista kaikkia virheitä/onnistumisia, mutta kuitenkin kuvat ovat todella hyödyllisiä. Vaikka Anne sanoo jostain asiasta miljoona kertaa ja tiedostan sen jollain tasolla niin toisinaan vasta kuvasta se todella avautuu (esimerkkinä tuo käden alas painaminen).

    Onnistumiset antaa kummasti voimaa :). Mukavaa viikon jatkoa myös sinulle ja ihania hevosteluhetkiä!

    VastaaPoista