maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kun ei vaan ehdi..

...kirjoittaa! Olen jo monta kertaa ollut aloittamassa tekstiä vaan en ole päässyt loppuun asti enkä oikeastaan puoleenväliinkään.

Olen kuitenkin kirjoitellut itselleni muistilistaa mitä asioita on tullut mietittyä. Eikös näytä vallan fiksulta: Nyrkki, käsi (mielikuva), rintakehä.

Tästä ei nyt vallan varmaan tule mitenkään erityisen syvällinen/pitkä kirjoitelma, mutta jos muutaman rivin raapisin kasaan. Lienee se parempi kuin ei mitään :).

Nyrkki: Tuossa eräs kerta ratsastelin itsekseni ja huomasin miten iso vaikutus voi olla pienelläkin asialla. Olin unohtanut nyrkin auki kun kävelin pitkin ohjin. Suljin nyrkin (en rutistanut sitä kiinni vaan pidin kuin pikkulintuja, jotka eivät saa paeta eivätkä rusentua) ja Viivin käynti piteni välittömästi. Mistäkö johtuu? Kun nyrkki on kiinni, kädestä tulee nopeampi.

Rintakehä ja käsi: Mitenkä sen rutun jättäminen vatsaan voi olla niin vaikeata? Tai miten vaikeata voi olla jättää lavat alas. Kun alaselkä on jätetty rennoksi, ruttu vatsassa, rintakehä auki sekä lavat alhaalla voi ratsastaja kääntää päätäänkin ylöspäin eikä rintakehään tule minkäänlaista jännitystä. Jos hartiat karkaa eteen, keikahtaa paino eteen (kuten edellisen postauksen ravikuvista näkee). Me harjoiteltiin rintakehän avaamista siten, että laitettiin kämmenet yhteen rintakehän kohdalle ja siitä rauhallisesti nostettiin kädet ylös (koko ajan pitäen ne yhdessä). Kun kädet oli suorassa ylöspäin, laskettiin kädet rauhallisesti omille puolilleen (niinkun hei vasen käsi vasemmalle ja oikea oikealle :D ) siten, että kämmenet on koko ajan ylöspäin. Ruttu vatsassa, alaselkä päästettynä. Kun olkavarsi lepäsi kylkiä vasten, käännettiin käsivarsi eteenpäin (käteen jäi 90 asteen kulma) ja tadaa! Rintakehä oli auki, lavat alhaalla. No - yritä tämä sitten säilyttää ratsastaessa - se onkin ihan oma hommansa ainakin minulle.
Uusi hyvä mielikuva tuli käden joustoon. Kun tämä edellä mainittu rintakehän avaus oli suoritettu, kuviteltiin niinkuin joku työntäisi olkavarresta eteenpäin aina kun olkavarsi palaa takaisin lähtöpisteeseen. Käden kuuluu joustaa eteenpäin eikä olkavarsi/kyynärpää saa mennä sivusuunnassa kyljen puolivälin taakse (ymmärtääköhän kukaan?). Tuntui ainakin sillä hetkellä minulle toimivan.

Aina on myös hyvä muistutella itseään siitä, ettei nopea käsi ole sama kuin hosuva käsi. Itse ainakin joskus sorrun siihen, että kun yritän joustaa nopeasti kädellä en tee sitä enää hevosen kanssa samassa tahdissa vaan tyrkin vaan kättä eteenpäin melkein kuin pullataikinaa alustaisin. Ei näin! Käsi on sitkeä, pehmeä ja nopea joka suuntaan (paitsi alas ja taakse!).

Viime perjantain tunnilta saatiin jokunen kuva. Tunti itsessään ei mennyt kuin strömsössä. Jäntevyys oli kateissa, jalka levoton, ratsastaja hidas ja silleen. Kolmikaarisella kiemurauralla käännyttiin kuin laivat konsanaan ja tuntuu, että oikein sukelsin kaarteisiin sen sijaan, että olisin ollut jäntevä, ottanut hevosen mukaan ja... ja... ja...

Katse on enemmänkin Viivin niskassa kuin kaukana edessä. En ole aivan niin nenälläni kuin aiemmissa kuvissa (aivan suorassa EI saa ollakaan, koska silloin paino karkaa pois jalkojen päältä, yläkeho kuuluu keventäessä tuoda hieman eteen). Kerrankin ravikuva, jossa käsi on jätetty kulmaan! Ranne on kyllä jäykkä eli silloin käsi on kova.

Tässä ollaan syöksymässä kaarelle, joka kääntyy seuraavaksi oikealle. Kuten näkyy, en ole saanut painoani keskelle vaan Viivi on jo pudonnut oikealle. Kolmikaarisen kiemurauran jokaisen kaaren jälkeen tulee suoristaa hevonen ELI saada oma paino keskelle ja valmistella kaari uuteen suuntaan. tämä taas edellyttää sen, että ne takajalat on hallinnassa!

 Muistakaa aina ratsastaa tuulitakin vetoketju auki jos haluatte näyttää tosi hyvältä :D. Laukoissa ei nyt ihan yhteistyö sujunut. Monesti tuntuu, että jos ensimmäinen nosto menee pieleen ja Viivi kuumenee niin on tosi vaikea rauhoittaa sitä - joskin saatiin kyllä rauhallisetkin laukat aikaiseksi. Tällä tunnilla oikein hyökkäsin ensimmäiseen nostoon, nojaten rajusti eteenpäin. Mahtaapa olla kiva hevosesta nostaa laukkaa kun ratsastaja painollansa makaa etuosan päällä. Yllä olevassa kuvassa olen melko kivasti jäänyt istumaan takajalkojen päälle. Enemmän olisi pitänyt ottaa sisäpuolelta liikettä ylös niin Viivi ei olisi pudonnut sisälle. Tässä käsi näyttää aika rennolta ja hevosesta näkee, että sen on mukava liikkua eteen :)

 Tässä ja alemmassa kuvassa en sitten ihan niin istukaan takajalkojen päällä vaan paino on edessä. Ulkokäsi on alempana ja... ja... paketti niin sanotusti levällään.

 Viivi sanoo auts kun ratsastaja on kiinni sisäohjassa. Kovin on ristiriitaiset avut.. Tässä ollaan ympyrällä (niinkun muissakin kuvissa). Hevonenhan aina pyrkii poispäin paineesta (jos ohja vetää, se haluaa pois paineesta). Mahtaa olla kivaa laukata ympyrällä kun ohja käskee menemään pois ympyrältä. Ulko-ohjan tuki ja SISÄLTÄ HEVOSELLE TILAA!

 Tässä Viivi sanoo vielä enemmän, että ei nyt oikein diggaa hommasta. Ratsastaja nenällään, kova käsi ja sitä rataa. Toisinaan vaan niin tekee mieli pyytää hevoselta anteeksi!

Hevonen on paras peili ja sitä tulee käyttää kuin peiliä. Kuvista näkee asioita mielettömän hyvin. Tässä taas mielellään eteen rennosti liikkuva hevonen ja aloillaan istuva ratsastaja. Taas ollaan pudottu sisälle ja ulkokäsi on pudonnut aika paljon alemmas. Niskasta myös vähän taaksepäin niin en olisi eteenpäin kallellaan... Kuitenkin parasta on tietää, että joskus tulee näitä parempiakin pätkiä - jaksaa opetella eteenpäin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti