sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Annetaan niiden käsien joustaa ja päästetään se ruttu sinne vatsaan

Tässä sämpylätaikinan kohoamista odotellessa on kai hyvä hetki pohdiskella ratsastuksen saloja :D. Voin siis todeta, että tekstistä tuskin tulee pitkä - syvällisyydestä puhumattakaan.

Eiliseltä tunnilta päällimmäisin fiilis lienee: "Mikä on kun ei käääsiii jooooousta, mikä oooon kun ei onnisTU?!" Faktahan on, että jos kyynärpäästä häviää kulma, tulee kädestä jäykkä eikä se tosiaan jousta riittävän nopeasti. Faktahan on myös, että jos käsi juuttuu alas kun hevonen nostaa pään ylös, siitä tulee jäykkä. Fakta on myös, että jos nyrkki ei ole kiinni, kädestä tulee jäykkä. Arvaatteko miten seuraava virke alkaa :D ? Faktahan on myös, että jos ranne on jäykistetty, kädestä tulee jäykkä. Sitten kun on kyse tumpelosta niin tumpelohan toki tunkee hartiansa eteen, jolloin rintakehä on läjässä. Oikealla tavalla rintakehä on rento ja avattu kun hartiat pyöräytetään etukautta taakse, jätetään lepäämään rennosti alas ja kyynär jätetään kulmaan. Jos hartiat vain vetää edestä taakse, ne eivät avaudu. Kaikkihan tapahtuu päästämällä, ei pakottamalla. Eilisellä tunnilla ensimmäinen laukannosto oli tosi kiva. Mä olin taas varautunut siihen, ettei laukka nouse vaan Viivi lähtee ravaamaan. Sehän siis johtuu siitä, että paino on sisällä, ratsastaja nenällään kaulan päällä ja avutkin vielä väärään aikaan. Kappas kepponen. Yksi laukka-apu ja Viivi oli laukassa! Kerrankin ajoitus oli kohdallaan. No se nosto jäi sitten meidän ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Koska homma onnistui, päätin jättää laukat siihen, sillä laukan seurauksena kun oli kuusenlatvaan kurkottava hevonen :D. Mutta hei ei haittaa! Voin kertoa, että Viivi muuttui kertaheitosta vireäksi ja johan tuli takajalat alle!

Tänään mä menin sitten itsekseni.Viivi oli ollut tunnilla ennen mua, joten hyvin oli alkuverryttelyt suoritettu ;). Päällimmäinen oivallus oli, että mä tosiaan ennen kulmaa kadotan rutun vatsasta ja hyökkään menosuuntaan. Kun ruttu (joka on PÄÄSTETTY vatsaan) katoaa, alaselkä jännittyy ja alaselästä taas on suora yhteys hevosen takajalkoihin. On muuten pikkasen vaikeata kertoa hevoselle miten haluan sen takajalkoja liikuttavan kun ei niihin ole mitään tatsia. Kun muistin säilyttää rutun vatsassa niin päästiin ihan kulmaan asti eikä käännytty kuin laiva konsanaan. Jes!

Mitäs mun sitten vielä piti sanoa? Juu niin, että oikeaan kierrokseen loppuravi pääty-ympyrällä oli mahtava! Onnistuin olemaan jäntevä, rento ja nopea yhtä aikaa. Pyysin Viiviä venyttämään kaulaa eteen alas, säilyttäen koko ajan ohjastuntuman. Annoin ohjaa sitä mukaan kun Viivi laski päätä. Viivi lähinnä lensi! Monestihan me on lennetty ei ihan niin hallitusti. Nyt kuitenkin tuntui, että mulla oli koko ajan kontakti takajalkoihin. Kerran Viivi nosti pään, joten lyhensin ohjan, ettei se roiku, korjasin kehoani ja pyysin uudelleen eteen alas. Taas lennettiin pitkällä, tehokkaalla ja rauhallisella askelella! No mitenkä se sitten vasempaan kierrokseen meni? Putosin lantiosta oikealle, Viivi oli lavasta vasemmalla eli toosi tasapainoista touhua... Mun OLISI pitänyt saada korjattua lantiota vasemmalle, pitäen kuitenkin yläkeho oikealla (eli siis keskellä). Ei siitä siis sen enempää.

Muistilista: Käsi joustaa, ruttu vatsaan, katse korkealta ja kauas, leuka rennosti alhaalla, alaselkä rentona jne. jne. Eihän tää ole ollenkaan haastavaa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti