maanantai 28. maaliskuuta 2011

Yhteys pätkii pahemman kerran

Ei vörki - ei vaan vörki. En osaa sovittaa yhteen kättä ja hevosen takajalkojen liikettä. En voi sohia kädellä eteen miten sattuu - oman mielen mukaan. Joo käsi joustaa eteenpäin, muttta kun sen pitäisi joustaa siinä tahdissa kun hevosen takajalat liikkuvat. Ja kun se jousto ei saisi olla vähän sinnepäin vaan sitä pitäisi vielä osata muutella tahdin mukaan ja jouston määräkin pitäisi olla sopiva. Jos käsi joustaa liikaa, ohja löystyy välillä ja nykäisee joka kerta kun käsi liikkuu takaisinpäin. Sitten kun tähän lisätään vielä se, että pitäisi itse rytmittää liike, ottaa se takajaloista takaisin ylös ja jatkaa rikkoontumattomana kohti kuolainta niin ei muuten ole ihan helppo setti hallittavaksi - ei ainakaan mitä minuun tulee.

Se hienosäätökin on sitten halvatun hankalaa. Historianopettaja sanoi aikanaan kokeisiin lukua varten, että "suuret linjat, suuret linjat" vaan kun se ei nyt päde! Pienet linjat, pienet linjat, tarkkaa työtä ja pieniä korjauksia ilman liioittelua. Kun Anne sanoo, että oikea käsi ylös, se ei tarkoita sitä, että nostan sen käsivarren mitan pääni yläpuolelle ja ihmettelen kun ei korjaus toimi. Ensin korjataan puoli milliä, sitten milli jos ei puolikas riitä. Nih! Ettäs tiedän.

Takajalkojen alle tulemisesta sain kyllä lauantain tunnilla melko mainion tuntemuksen kun kaksi päivää lomalla ollut Viivi yritti lähteä lentoon. Oli kuulkaa sellainen tatsi takajalkoihin, että alta pois. Noh olihan siellä sitten miljoona muuta virhettä, mutta olipa silti makeat takajalat :D

Tällä hetkellä on sellainen olo, että kunhan opin oikeasti kuuntelemaan takajalkoja ja liike todella jatkuu kohti kuolainta ilman katkoksia, niin sitten mennään taas iso harppaus eteenpäin ja säätely toimii paremmin. Nyt tahkotaan, tahkotaan ja tahkotaan, mutta eteenpäin elävän mieli!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti