torstai 3. maaliskuuta 2011

Pitkästä aikaa tunnilla

Aika paljon on tosiaan tullut ratsasteltua itsekseen. Tai no... Pakkaset ja työt on haitanneet harrastamista, joten eipä voi sanoa, että olisi tullut ratsasteltua PALJON. Tänään kuitenkin pitkästä aikaa olin tunnilla. Hieman hirvitti, että miten kunto sairastelun jälkeen kestää tunnilla olon ja salaa toivoin, ettei Anne pitäisi kovin raskasta tuntia. Toiveeni toteutui :). Suurimmaksi osaksi mentiin käyntiä ja vain hieman ravattiin. Voltteja, pääty-ympyröitä, pysähdyksiä ja avoja. Niistä oli tunti tehty.

Ihan ekaksi piti tulla "hieman yläkeholla eteen" sillä painotin itseni takakaarelle, joka tokikaan ei ole tarkoitus. Satulassa pitää istua suorassa, satulan syvimmässä kohdassa. Ero oli todella pienenpieni, mutta tunsin kun olinkin taas keskellä :). Pieni kallistuminen mihin tahansa suuntaan vaikuttaa koko kehoon. Jos yläkeho kallistuu eteen tai taakse, ensimmäisenä jännittyy alaselkä (+ miljoona muuta kohtaa vinksahtaa epätasapainoon). Alaselästä taas jännitys lähtee jalkoihin (+miljoonaan muuhun kohtaan, jotka vinksahtavat epätasapainoon). Tuliko nyt varmasti selväksi, että tää on kauhean tarkkaa hommaa?

Vasempaan kierrokseen meni oikeastaan tosi kivasti (mitä nyt ravissa rupesin molemmissa kierroksissa kallistumaan sisälle ja olin liian hidas keventämään). Mutta pitkiä käyntipätkiä meni siten, että Viivi oli aivan mahtavasti peräänannossa ja rento! Onnistuminen tuntui erityisen hyvältä, koska tässä on nyt ollut normaalia hiljaisempaa tuon ratsastamisen kanssa. Eniten mua häiritsi miten jäin vasemmalla kädellä kiinni ja jousto unohtui. Sain sitä kuitenkin korjailtua jonkin verran. Oon taas vasemmalta tosi jumissa.

Oikeassa kierroksessa vasemman puolen jumitus sitten oikein kertautui. Melkein heti Viivi alkoi nyhtää päätä ylös ja alas hyvin levottomasti. No kai siinä nyt nyhtää kuka tahansa kun emäntä roikkuu ulko-ohjassa kiinni ja sisälle pitäis päästä asettumaan. Käsi oli myös tosi hidas. Tätä en sitten enää niin vaan korjaillutkaan. Korjaukset (tai siis niiden yritykset) aiheuttivat sen, että ohjasta tuli tosi epätasainen. Oli siellä jokusia hyviä käyntipätkiä oikeaankin kierrokseen, mutta tottahan se ärsyttää kun huomaa olevansa ohjassa kiinni eikä saa korjattua kun keho vaan ei toimi. Ehkä ensi kerralla saan itseäni vähän paremmin kuosiin...


Kaikkinensa tunnista jäi tosi kiva fiilis. Mulla kun on ollut sitä ongelmaa, että otan tunneista stressiä, ylisuoritan, en ehdi miettiä mitä teen, paahdan vaan menemään. Nyt olikin sitten mielettömän kiva mennä rauhallinen tunti kun ehti tosiaan miettiä mitä tekee ja mitä hevosessa tapahtuu.


Ja kun olen tähän kohtaan hehkuttanut, että ehdin miettiä mitä teen niin tuntihan tosiaan mun kohdalla loppui siihen, että tavoite oli ratsastaa pitkä sivu kevyttä ravia avossa. Annapa sitten ratsasti pitkän sivun kevyttä ravia sulussa. Tajusinko sitä ennen kun Anne sanoi? No enpä tajunnut. Tajusin, että olin lantiostani vinossa vaan eipä tuo aivokapasiteetti sen pidemmälle riittänyt :D


Että semmosta veikiätä hommaa tämä ratsastaminen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti