maanantai 21. maaliskuuta 2011

Moon niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin liekeissä!

Ensin siis toki hieman taustaa. Viime viikolla olin kolmesti tunnilla. Ensimmäinen tunti meni tosi kivasti! Viivi oli rokotettu samana päivänä, joten mentiin melko rauhallisesti. Viivi oli erityisen rauhallinen :D. Siitä huolimatta takajalat tuli kivasti alle ja sain ihan älyttömän mukavasti käden balanssiin takajalkojen kanssa. Tuli sellainen tosi tasapainoinen olo - Viivi ei mennyt etupainoiseksi, muttei myöskään pistänyt niskaa tanaan ja juossut kuin ravuri konsanaan.

Perjantaina oltiin sitten tunnilla uudemman kerran. The Emma oli myös tunnilla ja tunnin jälkeen todettiin Emman kanssa, että hanskat on - tiski puuttuu. Viivi meni vinossa ja kuten Anne totesi: "Sulla on nyt yhteys käden ja takajalkojen väliltä poikki." Niin tosiaan oli! Väsyneenä ei pitäisi ratsastaa, koska keskittymiskyky yksinkertaisesti EI riitä. Me mentiin älyttömän hienosti - jos tarkoitus on mennä lapa edellä. Käsi oli myös aivan liian kova, ranne jäykistyi ja äh... Ei vaan vörkkinyt.

Noh... Eilen oli sitten semmonen semi-jees kerta. Aika vinossa mentiin välillä, kolmikaarisella kiemurauralla Viivi kääntyi kuin laiva konsanaan kun en saanut itseäni tasapainoon ennen käännöstä uuteen suuntaan. Kuitenkin joukossa oli kivoja pätkiä, jolloin mentiin rennosti ja tasapainossa. Parempi fiilis jäi tunnista kuin perjantaina vaikkei siinä juhlimista ollut :D.

Noh... Tänään menin tallille - tunti klo. 18. Anneen sitten törmäsin tallin pihalla ja ruvettiin juttelemaan, että kuka menee millä hevosella kun tuli pieni päällekkäisyys. Mä en about vuoteen ole mennyt kellään muulla kuin Viivillä. Mistä siis löysin itseni? Annen Prix st. george -tasoisen Jack -hevosen selästä. Jack on parikymppinen konkari, jolla ratsastaminen on mulle elämys ja suupielet vetäytyy kuukaudeksi hymyyn :). Jack ei yleensä tee tunteja, joten oikeasti olen tosi otettu siitä, että sain mennä sillä. Olen mennyt ehkä kolme kertaa aiemmin Jackilla. Eron huomasi! Sen niiiiin huomasi. Viimeisin muistikuva noin vuoden takaa on, että en meinannut saada Jackia kääntymään ympyrälle vaan se käveli/ravasi lapa edellä uraa pitkin - en siis ollut ulkopuolelta riittävän jäntevä ja olin hevosen liikettä edellä. Mutta tänään Jack kääntyi! Siis oikeasti SE KÄÄNTYI! Aluksi Jack liikkui tosi lyhyellä askelella viikon lomailun jälkeen. Jack on hevonen, jonka etu- ja takaosa on vähän kuin eri paria ja ne pitää ratsastaa yhtenäiseksi. Tehtiin pääty-ympyröitä siten, että ensin ympyrä toiseen päätyyn ja siitä jatkettiin suoraan ympyrälle toiseen päätyyn. Heti kun imu takajalkoihin löytyi, tunsin todellakin miten Jackin askel piteni ja siihen tuli tehoa. No siis olishan siihen saanut paljon enemmänkin tehoa ja pituutta, mutta eipä nyt tartuta siihen :D

Jack on myös hevonen, joka on varustettu suuuuuurella egolla ja itseluottamuksella. Jos se huomaa, että ratsastaja on liian lepsu niin silloin kyllä takajalat häviää. Toisaalta taas se on niin uskomattoman herkkä (en tosiaan osaa ratsastaa sitä sen vaatimalla herkkyydellä), että se toimii todella pienillä avuilla. Pari kertaa oli mörköjä näkyvissä ja parit sytkäykset tuli. Kertaakaan mulle ei tullut oloa, etten hallitsisi Jackia. Olen kehittynyt - olen tottavie kehittynyt :).

Jack vaatii mielettömän määrän keskittymistä, tarkkuutta, jäntevyyttä, päättäväisyyttä ja herkkyyttä. On etuoikeus päästä tuollaisen hevosen selkään! Juu tietysti Viivi on ykkönen, mutta Jackin tasolle koulutettu hevonen on opettaja vailla vertaa.

Jack vastasi puolestani Annen kysymykseen: "No miltäs se Jacki tuntuu?" Teimme harjoitusravissa volttia ja kun Anne sai sanottua kysymyksen, tuli takajalat alle ja askelesta tuli valtava! Ihan kuin oltaisiin lennetty. Minä siinä sitten nauramaan rupesin ja kadotin tasapainoni, jolloin Jack toki siirtyi heti käyntiin. Mutta niin - Jack oli mahtava!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti