tiistai 8. helmikuuta 2011

Ihan kiva fiilis :)

Eilen olin tunnilla. Menin ilman odotuksia. Ehken sittenkään. Odotin, että menee pieleen. Olin edellisen yön töissä ja nukuin sen jälkeen nelisen tuntia. Olo oli ratsastamaan lähtiessä lähinnä kuin katujyrän alle jääneellä. 
Viivillä on uusi satula (koulusatula, edellinen oli yleis) - edellisellä kerralla olin aika eksyksissä. Satula tuntui käynnissä oikein mukavalta, mutta ravi taas oli melkoista hakemista. Eilisen tunnin jäkleen uskon, että jalustin oli turhan pitkä. Eilen ratsastin yhden lyhyemmällä jalustimella.


Jo melko alussa Anne kysyi mahdanko hengittää ollenkaan. Huomasin, että hengitys taisi jäädä hyvin pinnalliseksi sen sijaan, että se kulkisi energiaa kuljettaen, täyttäen kehoni rentoudella. Olin kallistunut eteen, paino oli varpaalla, alaselkä jäykkä ja lavat työnnettynä eteen. Kannattaa siis hengittää - muuten voi käydä hassusti :D.

Sain kehoni taakse ja pitkästä aikaa tunsin istuvani oikeasti istuinluiden päällä. Uudella satulalla sain tämän tunteen paremmin. Jalkapohja oli paremmin maata kohti. Heti kun kallistuin eteen, paino karkasi varpaalle. Tätä korjailtiin jokusia kertoja. 


Tehtiin mm. seuraavaa harjoitusta; seitsemän askelta pientä käyntiä, seitsemän askelta pientä harjoitusravia, seitsemän askelta kevyttä ravia, seitsemän askelta kevyessä istunnassa ja uudelleen kierros alusta. Voin kertoa, että onpa ihan jokseenkin haastavaa eikä ihan mennyt askelten määrä kohdalleen :D. Erityisen haastavaa oli harjoitusravista kevyeen raviin siirtyminen ja kevyestä istunnasta käyntiin siirtyminen. Harjoitusravissa tärkeää on muistaa päästää alaselkä ja yläkeho suorassa päästäen liikkeen kypärännupista ylös. Jos pää taipuu eteenpäin, liike katkeaa niskaan. Täytyy ajatella, että istuu selkä seinää vasten, takaraivo seinässä kiinni. Leuan täytyy kuitenkin olla rennosti päästettynä. Jos yläkeho kallistuu eteen, ei lonkkien avautuminen ravin mukana onnistu. Harjoitusravissa liike otetaan samalla tavoin kuin ylös kuin käynnissä - vuorotellen molemmilta puolilta. Rytmi, rytmi ja rytmi :). Pari kertaa sain aivan mahtavan tuntuisesti itseni istuinluiden päälle ja lonkat antoivat tilaa Viiville. 


Yhtä tärkeää on muistaa jättää lavat alas. Tällöin kyynär jää ikäänkuin jalustalle, 90 asteen kulmaan ja keho pysyy suorassa (tai siis tarkoitus olisi, että se pysyy suorassa).


Kevyessä ravissa puolestaan yläkeho tuodaan hieman eteen, jotta se on tukevasti jalkojen päällä. Jälleen taas takaisin käyntiin siirtyessä yläkeho pitää saada suoraksi. No - niinkuin arvata saattaa olin kroppani kanssa melkoisesti jäljessä, unohtuen kevyen istunnan jälkeen liian eteen. Säännöllisen epäsäännöllisesti kallistuin eteen myös harjoitusraviin siirtyessä. Mitä siitä seurasi? Eihän Viivi mihinkään raviin lähtenyt vaan piti käyttää melkoisesti pohjetta. Mutta hei - kun muistin olla suorassa niin ravikin lähti mukavasti sujumaan :).


Kyynär on ruvennut pysymään paremmin kulmassa ja ranne rentona. Kädetkään ei enää liimaannu yhtä pahasti yhteen kuin aiemmin. Onko kellekään muulle tuttu se ohje, että oikea käden paikka on nyrkin verran irti harjasta ja nyrkin verran irti toisistaan (tai siten, että pikkurillit ylttää yhteen)? Ei se ihan niin mene. On tullut tässä huomattua, että mullakin on kaksi kättä! Ohja "alkaa kyynärpäästä" eikä saa "tulla mutkia matkaan" ennen kuolainta. Jos ratsastaja junttaa kädet toisiaan lähelle, on tosiaankin mutkia matkassa tai sitten on hevosella TOSI ohut kaula! Kohti kuolainta - aina kohti kuolainta!

Eilen tuli THE tunne siitä miten istun silloin kun oikeasti alaselkä on päästettynä ja lavat alhaalla, ruttu vatsassa, syvät lihakset käytössä eikä mitään pinnassa olevaa lihasten jännittämistä. Se oli mageeta! 


Kehontuntemus oli parempi kuin aikoihin. Avossa kallistuin sisällepäin ja putosin lantiosta ulos, nenää käänsin ympyrällä sisälle, vaikka sen pitäisi olla hevosen nenän kanssa samassa linjassa. Katsetta piti muistutella monesti, etten ihaillut Viivin korvia :P.


Tunnista jäi äärimmäisen hyvä fiilis erityisesti sen vuoksi, että hahmotin taas itseäni paremmin. Täytynee ehkä seuraavan kerran valvoa parikin yötä ennen tuntia ;D

Olis muuten tosi kiva saada uusia kuvia... Tuorein ratsastuskuva on viime syksyltä kun ei ollut vielä luntakaan. Alla olevista kuvista löytyy paaaaljon virheitä, mutta ihan fiilistelyn vuoksi vain ne laitoin :). 


Talvikuva on otettu maaliskuussa 2010 ja kesäkuva saman vuoden toukokuussa.





2 kommenttia:

  1. Kuvat on kyllä kivoja, niistä videoiden ohella näkee niin hyvin, mikä menee hyvin. Ja varsinkin sen, mikä menee pieleen :D

    VastaaPoista
  2. Olis kiva joo nähdä miten siellä selässä istuu tällä hetkellä. Ehkäpä vielä joskus joku sattuu kentän reunalle kameran kanssa :)

    VastaaPoista