maanantai 28. helmikuuta 2011

Anteeks mut oleko mä tosiaan joskus ratsastanut?

Melkein kahden viikon tauon jälkeen kömmin tänään Viivin selkään. Molin ihan hukassa! Tai ainakin itse olin sitä mieltä, että olin ihan hukassa - Viivi oli sitä mieltä välillä. Täytynee uskoa hevosta, että ei se nyt ihan 100% pieleen mennyt.

Viivi oli hyvin rauhallinen siihen asti kunnes ensimmäiset moottorikelkat meni lähistöllä, täysperävaunullinen rekka tietä pitkin (juu - olin kyllä kentällä) ja ketjuin varustettu traktori samoin. Tuli aika räyhästi takajalat alle siinä vaiheessa. Hauskaa on huomata, että kun Viivi kuumenee jostain ulkopuolisesta tekijästä, se menee aika pieneksi paketiksi ja tuntuu todella energiseltä - helposti koottavalta. Jos se puolestaan kuumenee ratsastajasta (joka keikkuu selässä miten sattuu) se painaa selän alas, nostaa nenän ylös ja yrittää kaahata. Ensimäinen vaihtoehto siis on parempi ;). Siihen energisyyteen pyrin.

Kuitenkin.. Alaselkää jännitin jatkuvasti, käsi oli hidas, katse painui alas ja nenä kääntyi ympyrällä sisälle (siis ratsastajan nenä erityisesti)... Mitähän vielä? Oli siellä ihan hyviä pätkiä, jolloin sain itseni keskelle. Erityisen hyvin tunsin tänään jättäväni jalan hiljaa paikalleen kevyessä ravissa. No - ravit oli kyllä aika vähäisiä kun keuhkot yritti tulla pihalle kyseisen ponnistuksen jälkeen.

Enempää ei nyt mun päästä irtoa - lyö tyhjää. Ehkä seuraavan kerran enemmän :).

Ai juu tiedätteks mistä tietää, että kevät tosiaan tulee? Se hevosten karvanlähtö alkaa - jösses, että sitä riittää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti