sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Takajalat kadoksissa

Yhteen viikonloppuun voi mahtua kaksi hyvin erilaista itsenäistä ratsastusta. Eilen oli alla energinen, eteenpäin pyrkivä hevonen, jonka takajalat oli helppo ottaa mukaan ja suunnata energia oikein. Tunsin todella miten takajalat astuivat tehokkaasti mahan alle. Korjauksiakin sain tehtyä tosi kivasti :). Erityisesti oikeaan kierrokseen ympyrät ja voltit on tosi haastavia, koska mun vasen puoli jää jälkeen. Tässä auttaa mielikuva avotaivutuksesta. Kun ajattelen ympyrälle/voltille avon niin silloin saan vasemman puolen tuotua riittävästi eteenpäin mahdollistaakseni hevosen taipumisen. 
Välillä Viivillä oli kyllä hieman ylimääräistäkin energiaa ja neiti säpsähteli tuulen vaikutuksesta. Niin, siis hevonen joka ei tarhassa ollessaan välitä vaikka maansiirtokoneet jyllää vieressä. Jep.

Mutta sitten tänään... Viivi ei keskittynyt ja oli tahmea, minä yliyritin, korjaukset ei mennyt perille kun takajalat oli aivan kateissa. Ympyrät ja voltit mentiin vinossa, alaselkä jännittyi ja sitten kävi perinteiset: ohja ja pohje käyttöön. Way to go Anna! Kyllähän niillä hevonen korjataan, mutta johtaako se mihinkään? Ei. Ainakaan se ei johda ratsastajalla muuhun kuin siihen, että keho antaa hevoselle ristiriitaiset viestit, joita sitten ohjalla ja pohkeella korjataan. 

Ihan sen voin sanoa, että on ihan super vaikeata yrittää korjata mitään kun takajalat ei ole hallussa. Siitä sitten tulee se yliyrittäminen, joka ei myöskään johda mihinkään. Eilenhän menin tallille hieman siinä mielentilassa, että "kunhan hevonen tulee liikutettua" ja lopputulos oli melko miellyttävä. Tänään sitten taas menin sillä fiiliksellä, että "no nyt sitten ratsastetaan" ja tulos oli ihan muuta kuin miellyttävä.

Puoli tuntia etsittyäni tuloksetta tatsia takajalkohin, otin tikun. Meillä ei käytetä raippaa - meillä käytetään tikkua ;). Tikku on luonnontuote, joten se voi olla minkä mittainen tahansa. Viiviin sitä ei tarvitse oikeastaan käyttää ollenkaan vaan riittää, että se on kädessä. Viimeinkin sain takajalat alle kun Viivi tuli kuulolle. Korjaukset meni aiempaa paremmin perille ja ympyrätkin onnistui ilman totaalista vinoutumista. Tikku minulla oli kädessä n. 10 minuuttia ja siitä tuli tarpeeton, sillä ravista oli tulossa hieman liiankin energistä :D. Loppuravia mentiin mukavasti puolipitkin ohjin ja loppukäyntikin oli rentoutunutta. Kenties siis en jättänyt jälkeeni aivan vinoa hevosta :).

Toinen ratsastaja tänään tallilla kyseli, että koska olen viimeksi ratsastanut jollain muulla kuin Viivillä. Teki kuulkaa työtä kun mietin milloin se on mahtanut olla. Päädyin lopulta siihen tulokseen, että viime kesänä. Menin pari kertaa PV-ruuna Mendolla ja kerran taisin mennä PV-tamma Miralla. En ole oikeastaan edes kaivannut muiden hevosten selkään kun Viivi on tuttu ja turvallinen ;). Joskushan voisi tehdä jopa ihan hyvää ratsastaa jollain muullakin, mutta kun emmäääää ;).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti