tiistai 25. tammikuuta 2011

Sen ei tarvitse olla pukuratsastusta ollakseen hauskaa!

Eilisellä tunnilla tehtiin voltteja, pylpyröitä (ympyröitä), avoa, sulkua (lantion kiertäminen kiertämättä yläkehoa on aivan järjettömän hankalaa) ja half-passia (en tiedä suomennosta kun ei Annekaan tiennyt onko sitä edes suomennettu). No juu kaikessa muussa nyt pystyi jo vaatimaan itseltänsä, mutta sulkuja ja half-passia minä ainakin todella vasta etsiskelin. Voin sanoa, että välillä meni homma aivan totaalisesti nauramiseksi ja on se hyvä, ettei kaikki ole aina niin kamalan vakavaa. Kehittävin lause mitä sain aikaiseksi half-passia harjoitellessa oli: "Mun lantio on nyt ihan kateissa." :D. Half-passissa siis hevosen pää on asetettuna menosuuntaan, mutta runko on suorassa. Etujalat ja takajalat astuvat ristiin. Takaosa ei saa lähteä edelle (niin siis siten kuin Viivillä lähti). Anne tosin kehui miten hienosti sain takaosan mukaan - ainoa vain, ettei se ollut tarkoitus :D

Hienoa oli huomata miten Viivi tuli kuulolle kun tehtiin paljon haastavia asioita. Välillä se tosin kertoi mielipiteensä ratsastajalle nostamalla ylähuulen tötterölle ja irvistämällä :D. Ehkä en niinä hetkinä ollut oikein keskittynyt kun Viivilläkin oli aikaa irvistelylle!

Olen nyt pyrkinyt kiinnittämään huomiota tuohon vasempaan puoliskoon entistä enemmän. Eilen lenkillä ajattelin, että annan nyt vasemman hartian liikkua kunnolla ja liioittelin käden heijausta. Juupa juu - hetken päästä huomasin, että vasen hartia lähenteli korvaa ja oli ihan turkasen jännittynyt. Tein sen siis jälleen aivan huomaamattani. Näemmä täytyy tarkastella tekemisiään ihan jatkuvasti.

Tästä ei nyt tullut suuri oivaltava kirjoitus (osittain siksi, että olen kohta lähdössä töihin eikä keskittyminen kirjoittamiseen ole parhaimmillaan), mutta halusin kuitenkin kertoa, että vaikeista asioista saa tehtyä hauskoja kun osaa nauraa itsellensä ;).

12 kommenttia:

  1. eikös half-pass ole yksinkertaisesti sulkutaivutus lävistäjällä? tai niin mulle ainakin on opetettu, ja sitä ovat ulkomaalaiset valmentajat juuri tuolla termillä vaatineet. en sitten tiedä onko tuo annen half-pass erilaista..? jos on kyse sulusta lävistäjällä, niin silloinhan sen suomennos on sulkudiagonaali..

    VastaaPoista
  2. Ohhoh! Olipas erilainen kuvaus half-passista! Eräs vieraileva valmentajasetä joskus selitti asiaa niin, että liike ei eroaisi sulkutaivutuksesta millään tavalla. Ideana olisi vain ratsastaa sulkutaivutusta diagonaalin suuntaisilla urilla. Jäin nyt tässä sitten pohtimaan, että eroaako selityksesi jollain tavalla aiemmin oppimastani. :)

    VastaaPoista
  3. Piti oikein lähteä tutkimaan tätä asiaa ja löysin ratsastussanaston, jossa tosiaan half-pass on sulkutaivutus lävistäjällä. Me tehtiin siis siten, että tehtiin alkuun täyskaarto ja siitä sitten half-passi uralle takaisin (tai siis tarkoitus oli mennä uralle), mutta mä onnistuin aina asettamaan hevosta joko liikaa (kääntyi kokonaan uran suuntaan) tai sitten yksinkertaisesti takaosa lähti liikaa edelle.

    Mutta tuosta selityksestä. Kyllä sen pitäisi sitten sulkua vastata - en osannut vain ajatella sitä suluksi (pahvi minä). Eli hevonen asettuu menosuuntaan (nenä uraa kohti), runko suorana, etu- ja takajalat ristiin astuen.

    Tää onkin muuten tosi mielenkiintoista! Mä mietin asioita niin paljon mielikuvien kautta, etten aina näemmä osaakaan nimetä tekemääni asiaa. Muistan, että paljon on tehty asioita niin, että Anne on kehoittanut tekemään jotain mielikuvan kautta ja seuraavaksi kysynyt mitä hevonen tekee. Tuolla tyylillä on opeteltu esim. avotaivutus ja pohkeenväistö uusiksi :).

    VastaaPoista
  4. Kannattaa half-passia ratsastaessakin mieltää se vain sulkutaivutukseksi - silloin reitin säilyttäminen on helppoa. Minulle aiheutti hahmottaminen alkuun kanssa suurta tuskaa - yritin tehdä aina jotakin pohkeenväistön sukulaista.. :)

    Eli kun suoristat täyskaarrolla kohti kaviouraa on tämä sinun linjasi sinulle aivan samalla tavoin "ura" kuin se seinän vieressäkin kulkeva ura. Ja sitten ratsastat vain sulkutaivutuksen tämän linjasi suhteen. :) Etuosasi on siis jo valmiiksi oikeassa asennossa, kuten se on aina seinän vieressäkin ratsastaessasi (kohti menosuuntaa), ja sitten täytyykin vain taivuttaa runko.

    VastaaPoista
  5. Mutta mutta nyt tässä on eroavaisuus. Emmalle mun ajtus varmaan aukeaa kun on ollut samoilla tunneilla. Kun me on ratsastettu sulkua suoralla uralla, ei ratsastajan hartialinja saa muuttua vaan lantion asento muuttuu. Half-passia ratsastaessa taas myös hartialinja lievästi muuttuu eli joku ero siinä ainakin ratsastajan kannalta on. En valitettavasti osaa selittää sitä "perinteiseen ratsastukseen" siirrettynä.

    Jäin myös miettimään tuota rungon taivutusta kun tämä oli tarkoitus ratsastaa suoralla rungolla ja pienellä asetuksella.

    Täytyypä palata Annen kera asiaan ja tutkailla asiaa vielä hieman tarkemmin! Onpa kiva kun tästä syntyi pohdintaa :)

    VastaaPoista
  6. No jopas on kaikennäköistä kikkailua, hyvä lueskella kun itte yrittää keskittyä siihen että hevonen etenis jonnekin päin suurinpiirtein :'D ehkä mäkin joku päivä saan opetella half-passia! :DD

    VastaaPoista
  7. On siinä kyllä jonkin asteinen vivahde-ero half-passin ja sulun välillä, sillä ainakin itse järkeilen, että diagonaalilla hevosen on astuttava enemmän ristiin (jos aiotaan joskus edetä sinne uralle asti ilman, että täytyy jatkaa pellolle).. Kuiviltaan on niin vaikea selittää niitä omia tekemisiään, mutta itse ajattelisin diagonaalilla painoa enemmän kohti ulkotakajalkaa, ulkotakajalalla tarkoitan siis täyskaarron ulkopuolista jalkaa. Ja paino sanalla ajattelisin. Kun sitten taas uralla se olisi pienempää?
    Ja tuo sama lantion kääntäminen tapahtuisi myös siinä diagonaalilla, mutta hieman eri tavalla (kenties ajatellen vähemmän sitä?), jottei takaosa lähde menemään edelle. Eli etuosan pitäisi mennä sopivasti edellä, mutta ei lapa edellä kaatuen. Kuivaharjoittelemalla mulle tulee sellainen tunne, että jos rupeisin siinä diagonaalilla hirveästi miettimään lantion kääntämistä, lähtisi se takaosa edelle jne, eli ennemmin pitäisi keskittyä ratsastamaan about siinä asennossa kuin täyskaarron kaarevalla urallakin ja sitten ratsastaa se etuosa lähtemään pois ympyrältä eteen ja kaapata se takaosa mukaan. Ja ulko-olkapään pitää olla siellä oikealla paikallaan ulkona alhaalla ja edessä, sillä muutenhan se vetää takaosan edelle? Mutta tää on kyllä niin mielikuvilla ratsastamista ja sellasia pieniä tuntemuksia, joita on vaikea selittää! Mutta mun mielestä tuossa on keskeistä juuri se, että saa sen ponin sieltä kaarrolta mukaan ja hallitsee sen lavat, ettei se lähde kaatumaan etupainoisena. Eli takajalat otettava ylös.
    Mutta nää on vaan mun järkeilyjä nyt tähän, en ole koskaan Annen tunnilla half-passia tehnyt (tai jos olen, ei Anne ole sitä sillä nimellä kutsunut, enkä ole sitten ymmärtänyt harjoitusta ehkä oikein :D), eli voin kirjoittaa tässä ihan palturiakin. Pitää huomenna testata puhuinko ollenkaan järkeviä, vai onko mun mielikuvat kuivaharjoittelusta ihan epäluotettavia. Mutta kysäise ihmeessä Annelta ja kerro sitten meillekin! :)
    Ja toivottavasti tästä saa jotain selvää, se vähäinenkin loogisuus teksteistäni häviää kun kello on yli kymmenen.

    VastaaPoista
  8. Ja pakko vielä tulla yksi huomio tähän asiaan antamaan, joka putkahti päähäni kun olin jo kerennyt peiton alle unta odottamaan :))
    Eli Anna, entä jos ratsastatkin täyskaarron avossa, ja jatkat siitä sulkudiagonaalin eli half-pass takaisin uralle? Kuvittele että keskihalkaisija on ura, ja päästyäsi keskihalkaisijalle avossa ohjaat etuosan vielä hieman sisemmäksi, vähän niin kuin lähtisit ratsastamaan suoraan lävistäjää, mutta et suoristakaan kokonaan, vaan käännät lantiota jolloin hevosen liike muuntuu suluksi. Hartialinja on tällöin (ehkä) oikea jo valmiiksi sen avon jäljiltä, tarvitsee vain kääntää lantiota. Kuulostaako järkevältä?

    VastaaPoista
  9. Kiitos Emma! Selvensit sen mitä en itse osannut :).

    Ja juurikin tuo, että siinä täyskaarron alussa hevonen on hetken siinä asennossa kun half-passissa sen kuuluu olla ja jalat astuu enemmän ristiin, koska tarkoitus on päästä uralle saakka. Ajatus sulusta onkin periaatteessa se, että ulkojalan puoleinen reisi laskeutuu syvemmälle alas kuin yleensä (tällöinhän lantion suunta muuttuu automaattisesti hieman).

    Niin ja sitten vielä se, että ulkohartia (kaarrossa ulkohartia) siirtyy todella vain aavistuksen "eteen", mahdollistaen ristiin astumisen ja asetuksen.

    Ihana Emma <3

    Niin ja siis Anne kyllä tästä puhuu half-passina :). Mulle oli ihan eka kerta!

    VastaaPoista
  10. No nyt mun blogi vie sulta jo yöunetkin :D. Tuossa edellisessä viestissäni (joka on tosi sekava) kirjoitinkin, että kaarron alkuvaiheissa hevonen on hetken siinä asennossa kuin half-passissa. Ja kaarron alku on sama kuin 1/4 volttia, voltilla taas taivutus on sama kuin avossa eli kuulostaa hyvinkin järkevältä ;).

    VastaaPoista
  11. Noni hienoa :D jos nyt nukkumaan, piti jäädä sun kommentia odottamaan, kun huomasin että et ollut merkannut mun ekaa kirjoitusta roskapostiksi ;D

    VastaaPoista