sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Turhautuminen

Eilen ratsastelin itsekseni. Huomaan, että teen korjauksia itse - pää suoraksi ympyrällä, hartialinja lapojen kanssa suoraan, rennot ranteet, omat lavat alas, alaselän päästäminen. Tein aika perusjuttuja. Ympyröitä, voltteja, kolmikaarista ja kerran laukat ympyrällä molempiin suuntiin. Kuitenkin nyt turhauttaa. Tuntuu että kehon tuntemukset on jumissa. Tarkastelen itseäni, mutta en ole vähään aikaan saanut ahaa -elämyksiä.
Ratsastamisen ja Viivin merkitys ei ole kadonnut mihinkään vaan olen turhautunut omaan kehooni. Tuntuu kuin joku informaatio kehossani olisi katki. Tällaista en ole kokenut aiemmin enkä tiedä sitäkään onko tämä normaalia. Välillä ratsastus sujuu hyvin ja välillä ei niin hyvin. Viivi toimii kuin minäkin eli jos minä en toimi, ei Viivikään toimi. Vasemmasta hartiastani olen jatkuvasti jäljessä oikeassa kierroksessa enkä meinaa aina hahmottaa kuinka paljon minun täytyy päästää vasemmalta, jotta hartia ei ole jäljessä liikkeestä. Eihän Viivi voi taipua jos minä olen taivutusta vastaan.

Ehkä välillä olisi palautettava mieleen ihan perusteet - ne asiat, joista kesällä 2009 aloitin. Kun informaatiota tulee koko ajan lisää, meinaa unohtua alkeet. Alkeet taas on kaikista tärkeimmät! Niihinhän kaikki tekeminen perustuu. Kai sitä voisi verrata taloon - jos talon perustukset murtuvat, koko talo on heikko. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että minun perustukseni murtuvat ja se Turhauttaa isolla T:llä!

Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että tämä on väliaikainen turhautuminen, hetkellinen epätoivon hetki ja tästä taas mennään yli, kohti uusia onnistumisen ja elämysten hetkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti