perjantai 1. lokakuuta 2010

Kevennystä niskasta ylös ja ulos sekä avotaivutuksia

Nyt lienee hyvä hetki kerrata eilisen tunnin oppeja kun kohta lähden uudelle tunnille.

Elinen tunti oli jälleen täyttä työtä, mutta myös onnistumisia ja hyvää fiilistä täynnä! Alkuun tuntui, että löysin kohtalaisen hyvin takajalat alle. Ongelmat alkoivat jo kuitenkin tunnin alkupuolella kun Viivin keskittyminen herpaantui. Laitumelta kuului hevosten hirnuntaa, johon sitten Nemo -poni ja Viivi vastasivat. Viivi tähyili tallin suuntaan, ravasi selkä notkolla ja minusta tuntui kuin se olisi koko ajan menossa alta pois.

Tunti aloitettiin ratsastamassa pituushalkaisijalle, tehtiin puolesta välistä halkaisijaa voltti tulosuuntaan ja jatkettiin pituushalkaisijaa pitkin kentän läpi, sitten vaihdettiin suunta. Tätä tehtiin käynnissä. Jään todella helposti ulkopuolelta jälkeen. Hartialinja siis ei ole hevosen lapojen kanssa samassa suunnassa eli hevonen ei voi taipua - edelleenkään. Koskahan sen ymmärrän. Huomasin lisäksi kääntäväni päätä voltin suuntaan, mutta positiivista on, että monesti huomasin itse kääntäväni päätä ja suoristin sen ihan ilman Annen huomautusta! Jes!

Aika on nyt sen verran rajallinen, että en rupea ruotimaan koko tuntia läpi vaan on erityisesti yksi harjoitus, josta erityisesti haluan kirjoittaa. Harjoitus tehtiin pääty-ympyrällä. Lyhyen sivun osa pääty-ympyrästä tehtiin avossa ja vastakkainen sivu ratsastettiin kevyessä ravissa. Tarkoitus oli siirtää hevonen avossa raviin ja aloittaa avo heti kun siirryttiin takaisin käyntiin. Tässä vaiheessa mainittakoon, että ajatus on siten, että ravia ei lopeteta vaan käynti aloitetaan. Itse ajattelen asian siis niin, että tällöin siirtymisestä saadaan sujuvampaa kun liike on jatkumo. Se ei koskaan pääty vaan aina alkaa. No - siitä sujuvuudesta voidaankin sitten olla montaa mieltä :D.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut niin minulla on ongelmia löytää rytmi kun ratsastan käyntiä. Edellä mainittu harjoitus auttoi siinä - kunhan sain itseni keskelle. Kevennän välillä edelleen turhan etupainoisesti ja tästä aiheutuu ongelma siirryttäessä käyntiin -> siirtyminen käyntiin, yläkroppa jää liian eteen, alaselkä jännittyy, liikettä on mahdoton ottaa ylös siten, että se jatkuu kypärännupista ylös. Muutaman kerran sain Viivin kanssa silti kauniin avon myös käynnissä! Tämä harjoitus siis todella auttoi minua löytämään rytmin. Viivi myös helpommin käyttää selkäänsä ravissa kuin käynnissä. Ravissa sain selän käyttöön ja siitä jatkamalla käyntiin avossa oli helpompaa säilyttää imu takajalkoihin ja selkä pyöreänä. Eihän se nyt juu joka kerta onnistunut, mutta muutamia onnistumisia! Avo onnistui kun olin keskellä (eli siis oikaisin myös ulos putoavan lantioni) ja sain sisäjalasta imun kohti ulkohartiaa sekä ulkohartian riittävästi eteen, että asettuminen avon suuntaan oli Viiville mahdollista. Ja avot sujui paremmin oikeaan kierrokseen.

Mitä sitten tulee tuohon kevennykseen, että niskasta ylös ja ulos. Se oli mielikuva, jolla saatiin imua ylös lisättyä ja ratsastajan keho ympyrällä sekä kulmissa keskelle. Siitä oli apua! Nyt kun muistan kaarteissa viedä ulkokäden ulos ja eteen (tasapainottaa minua ratsastajana) sekä keventää niskasta ylös ja ulos, alan olla melko hyvin linjassa.

Minusta tuntuu, että olen siirtymässä kehoni hahmotuksessa jollekin seuraavalle tasolle. Tunnen kehoni muutokset paremmin ja reagoin hevoseen hieman herkemmin kuin ennen. Anne myös selkeästi on ottanut uuden taktiikan minun opettamisessani. Hän on paljon hiljaa ja antaa minulle mahdollisuuden tehdä korjauksia itse - toki tarvittaessa korjaakin. Tämä toimii minun kohdallani. Alan hahmottaa sen, milloin hevonen vastaa oikein ELI milloin itse teen oikein. Pikkuhiljaa on alkanut kehittymään ymmärrys korjata kroppaa oikeaan suuntaan. Aina kroppa ei toimi ja silloin tarvitaan pohjetta ja ohjaa. Edellä mainittu siksi, ettei hevonen opi toimimaan väärin. Olen saanut lisää rohkeutta myös apujen käyttöön. Ja kun nyt kerran kehun itseäni niin osaan myös hellittää hieman nopeammin avuista - en aina, mutta välillä! Eli kaikkinensa on ihan hyvä fiilis :).
Kuvat on otettu viime viikon tunnilla. Ylempää kuvaa ruodittakoon sen verran, että mun oikean käden ranne on sitten mahdottoman hienosti mutkalla! Ohja alkaa kyynärpäästä eikä rannetta ole olemassakaan, sitä siis EI saa kipristellä! Alemmassa kuvassa istun aika kivasti keskellä, mutta yläkroppa näemmä on hieman kääntynyt ulospäin - siitäkin huolimatta, että kyseessä on alkukäynti ja pitäisi olla hevosen kanssa samassa linjassa.

Nyt poistun koneen äärestä ja rupean venyttelemään, jotta keho toimisi tänään yhtä hyvin kuin eilen. Muistakaahan muutkin venytellä ennen ratsastusta! Minä venyttelen erityisesti lonkkia, selkää ja hartiaseutua. Lonkat pitää saada toimimaan hevosen mukana, selkä rennoksi ja lavat laskeutumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti