maanantai 30. elokuuta 2010

Sit-kee-sit-kee-sit-kee

Olis siinä varmaan taas ollut muilla hauskaa (jos joku olis ollut katsomassa) kun tajusin hokevani mantraa sitkee-sitkee-sitkee -ääneen kun itsekseni taas tänään ratsastelin. Siis takajalat pitää ottaa keventäessä sitkeesti ylös ja mukaan, jotta ne saa riittävän nopeaksi. Nopeasti ylös, hitaasti alas. Päätin sitten kehittää ihan oman mantran :D. Kun hipaisin satulaa, sanoin sit ja keelle jäi sitten loput tapahtumasta. Tarvittaessa keeeeeeeetä voi vähän venyttää kun on esim. tarve antaa hevoselle tilaa pidentää askelta. Hauskintahan tässä oli se, että yhdistettynä mielikuvaan vieteristä (edellinen teksti) tämä oikeasti minun kohdallani toimi! Mieletön tunne kun huomaa hevosen takajalkojen polkevan enemmän alle vääntämättä hevosta sen koommin “pohkeen ja ohjan väliin”. Yleensähän silloin tapahtuu niin, että hevonen kyllä menee muotoon, mutta oikeasta peräänannosta ei ole tietoakaan. Kun takajalat on riittävän nopeat, ei hevonen paina edestä ohjalle ja pitkästä aikaa sain vaivatta pidettyä ohjat sopivan lyhyinä. Jes! Viivin kanssa on tullut niin monet hallitsemattomat ravit ravattua, että tästä tuli tosi hyvä mieli :).

Mitäs muuta mun piti kirjottaa? Niin juu siis alkukäynnissä unohduin alkuunsa matkustelemaan hevosen mukana sen sijaan, että olisin ottanut oikealla lonkalla liikettä tehokkaammin ylös. Havahduin hevosen (lue: ratsastajan) löntystelyyn ja kiinnitin huomiota oikeaan puoleen. Tittidii! Tulee varmaan tosi yllärinä, että Viivi reipastui välittömästi kun rytmitin liikettä.

Ja sitten vielä - tänään ei käännelty päätä kertaakaan vinoon eli tarkoittaa sitä, jotta kiinnitin riittävästi huomiota vasempaan puoleen eikä ohja ollut tiukempi. Volteilla ei kyllä aina asettunut eli silloin olin jäljessä vasemmalta, mutta eipä hätiä mitiä - välillä mennään suorallakin pää vinossa ja sitäpä ei tänään tapahtunut :). Hyvä me!

Mä todellakin ratsastan tarkemmin ja peilaan hevoseen enemmän kun menen yksin. Unohdan tunneilla omien aivojeni olemassaolon ja jään odottamaan Annen ohjeita. On siis aika tehdä parannus :) !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti