perjantai 20. elokuuta 2010

Issikointi ja kipeytynyt alaselkä

Muuten ei sitten tuntunutkaan missään. Hieman päänvaivaa aiheutti neuvot, jotta ravatessa täytyisi hieman nojata eteen ja töltätessä taakse (joskin minulla oli nuori 7v issikkatamma, joka ei töltännyt). No.. Mutta kun entäs kun pitäisi olla tasapainossa eli suorassa. Heti tallipihassa kun oltiin selässä meille kerrottiin, että painoavut on sitten tosi tärkeät eli paino ensin sen puolen istuinluulle mihin ollaan kääntämässä ja sitten vasta vedetään ohjasta. Hmph… En siinä sitten ruvennut selittämään, että mutta jos mä laitan painon sen puolen istuinluulle niin sehän on hevosen liikettä vastaan :D. Noh… Juu..

Mutta tosiaan. Ihmettelin alaselkää ja tuli taas mieleeni se kun Palikkaratsastajan kanssa kerran tuskasteltiin sitä, että miten alaselkä voi kipeytyä siitä, että se päästetään rennoksi. Annehan se sitten sanoi, että “Niin, se venyy.” Aivan totta. Issikointiretki kesti 3-4h (en mä kelloa katellu), joten kyllä sinä aikana taatusti ehtii venymään! Tykkäsin tosi paljon siitä hevosta mikä mulla oli - tultiin tosi hyvin juttuun. Kyseinen hepo oli ollut Islannissa jollain maatalousoppilaitoksessa ja se oli koulutettu eri tavalla kun issikat yleensä. Se nimittäin pyrki heti ravissakin eteen alas ja siksi siltä on tölttiä vaikea saadakaan. Töltissä kun pitäisi houkutella pää enemmän ylös kuin alas. Sillä hepottimella oli tosi kiva ravi ja laukka. Olihan se vaan melkoinen kulttuurishokki kun on tottunut Viivin iiisoihin liikkeisiin ja yhtäkkiä töpöttikin käyntiä lyhyellä askeleella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti