perjantai 13. elokuuta 2010

Aika hyvä fiilis!

Siitäkin huolimatta siis, että kaikki ei tänään putkeen mennytkään! Yleisfiilis on oikeasti hyvä, koska oma kehitys on huomattavaa.

Käyntiä, pysähdyksiä, kevyttä ravia ja laukka - siinä oli tämän päivän setti. Pohkeenväistöä tehtiin sekä käynnissä, että ravissa. Oikea kierros on mulle ihan älyttömän paljon vaikeampi. Väistettiin siis ensin vasemmalle siten, että oikea jalka päästettiin lonkasta laskeutumaan alaspäin ja sillä hetkellä kun se hevosen liikkeen mukana “löpsähtää” kohti hevosta, siitä otetaan imu ylös, kohti ulkokorvaa (ratsastajan). Katseen merkitys on suuri, sillä ratsastajan on pysyttävä koko ajan keskellä ja katseen avulla tasapaino on helpompi säilyttää. Tuli mieleen esimerkki viime kesältä. Hevoseen käytetään pehmeitä apuja, mutta ratsastajaan saa käyttää tehokkaampia keinoja! Tehtiin väistöä ja aina kun hevonen väisti - minä horjahdin poispäin väistöstä, en millään pysynyt keskellä. Anne siinä sitten tikun kanssa vieressä ja tökkäisi minua sillä olkavarteen aina kun jäin jälkeen. Ei muuten tehnyt mieli horjua :D. Oikeasti tehokasta!!!

Mutta niin siis takaisin siihen väistöön. Toinen tapa väistää oli ottaa hevonen mukaan ulkopohkeen imuun. Eli aina kun jalka loittonee hevosesta sen liikkeen mukana, imua tehostetaan ja hevonen on siis tarkoitus imeä jalkaan kiinni. Kevyessä ravissa saatiin sitten itse kokeilla, että kumpiko tapa toimii paremmin. Vasemmassa kierroksessa homma toimi paremmin ottamalla sisäjalasta imu ylös. Oikea lonkkani laskee enemmän kuin vasen, joten siitä imun ottaminen ylös vaatii paaaaaaljon enemmän kuin vasemmasta. Tuntuikin, että Viivihän suorastaan nautti väistöstä kun menimme vasempaan kierrokseen. Kauniisti peräänannossa ja niskasta myödäten! Oikeassa kierroksessa taas oli helpompaa ottaa hevonen mukaan ulkojalan imuun. Mielenkiintoista ja kuitenkin loogista! Siitä mä tässä hommassa tykkään, että nää asiat on niin loogisia kun niitä oikeasti viitsii miettiä. Moni asia sisäistyykin sillä kun niitä pähkäilee!

No sitten tuota jos siitä laukasta vähän. Nostoissa olin sisäistänyt sen, ettei mun tosiaan tarvitse “runnoa” hevosta pohkeella - se ymmärtää asian vähemmälläkin. Herkästi kuitenkin jään nostosta jälkeen, joten nykäisen suusta hevosen nostaessa :(. Ei hyvä juttu ollenkaan. Käsi pitää muistaa antaa mukaan. Oikeassa kierroksessa putosin sisälle sillä tuloksella, että Viivi kaatui kulmassa lavasta sisälle. Päästiinköhän me kertaakaan nätisti kulmaa vaikka muuten oli tosi kauniita laukkapätkiä? Kun muistan jäädä takajalkojen päälle istumaan, ottaa liikkeen kypärännupista ylös, “pompottaa palloa” ja antaa kädellä eteen (niin ja olla tasapainossa) niin laukka on äärimmäisen kaunista. Tänään meidän laukat loppui siihen, että Viivi veti herneen nenään. Nostettiin nätisti laukka, laukattiin pitkä sivu ja sen perään pääty-ympyrä. Minä takerruin polvella kiinni hevoseen, olin sisälle kallistunut, annoin vahingossa pohjetta ja korjaukset tulivat liian hitaasti. Viivi sytkähti (en mä osaa kuvailla minkälainen se on kun sillä menee herne nenään) ja sain laukan alas. Midas tuli laukaten perästä ja Viivi suunnilleen hyppäsi kaikilla neljällä jalalla yhtä aikaa ilmaan - siinä vaiheessa Anne sitten totesikin, että “Jaahas, nyt riitti Viiville laukat tältä päivältä.” Tästä säntäyksestä (joka tapahtui pitkälti paikallaan) huolimatta Annen tehokkaalla ohjeistuksella sain Viivin rauhoittumaan kauniiseen ja rentoon raviin!
Mua häiritsee ihan äärimmäisen paljon se, että mä syötän jatkuvasti hartiat eteen! Pyöräyttelen niitä vähän väliä yläkautta taakse, jotta saisin lavat jäämään ristiselän päälle ja rintakehän pysymään auki. Jos vain vetää hartiat taakse niin ei ritakehä avaudu eikä lavat putoa - siksi yläkautta taakse pyöräyttäminen on minulle tehokkainta asentoa korjatessa. No juu ja tänään oli taas vasemman käden kanssa tosi paljon ongelmia - painoin sen jatkuvasti alas. Eiiii hyvä!

Anne ei tainnut sanoa tänään kertaakaan mun alaselästä? Olen muistanut tosi kivasti tarkastella sitä, että jätän sen hevosen vietäväksi. Se on ainakin asia, jonka olen sisäistänyt. Unohtuuhan se välillä, mutta nyt osaan jo korjata asiaa.

Ensi tiistaina olen lähdössä issikoimaan muutamaksi tunniksi. Ensimmäinen kerta yli vuoteen kun ratsastan muualla kuin Annella. Mielenkiinnolla odotan sitä senkin takia, että osaanko nauttia maisemista vai mietinkö koko ajan sitä mihin suuntaan vinksotan ja miten hevonen kulkee. Ja mitenkä töltissä voi ottaa liikettä ylös? Sehän on niin nopeatakin! Hmmm… Toisaalta siinähän saman puolen jalat liikkuu aina yhtä aikaa eteen (eikös se niin mennyt?) eli siinähän pätee silloin vuorotellen vasemmalta ja oikealta liikkeen ylös ottaminen. Jaahas - katsellaan mitä siitä tulee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti