tiistai 20. heinäkuuta 2010

Johan kenottaa

Tänään oli sitten taas CR:ää… Helpolla ei päästy - niinkun ei yleensäkään. Kehon vinous vasemmalle tuli todellakin taas esille sekä kulmissa, että kolmikaarisella kiemurauralla. Alussa joka ikisessä käännöksessä (käynnissä, että ravissa) oikealle Viivi puski lapa edellä, sillä putosin itse oikealle. Vasen puoli jäi pahasti jälkeen ja vasen ohja oli kireämpi. Hevosen on täysin mahdotonta taipua kun ratsastaja jumittaa vastaan. Lisäksi nostan oikean käden jatkuvasti vasempaa ylemmäs. Joudun oikeasti keskittymään ja miettimään TODELLA paljon, että saan itseni suoraan. Annen jatkuva ohjeistus on tarpeen harva se hetki kun unohdan kiinnittää huomion johonkin. Eniten auttaa kaarteessa mielikuva ulkohartiasta, joka menee ulkokautta eteen. Kolmikaarisella siis kaaret oli tarkoitus tehdä avossa ja keskihalkaisijalle tuli suoristus, josta aina suunnattiin uuteen suuntaan.

Mulle on todella haastavaa hakea tasapaino keskihalkaisijalla, jotta voin lähteä pyytämään hevosta uuteen suuntaan. Jään jälkeen, erityisesti jälleen tämä korostuu oikealle kaarrettaessa. Muutamia onnistumisia kuitenkin tuli! Onnistumiset on äärimmäisen tärkeitä, jotta saa tunteen siitä miten tulisi toimia. Tietää siis mihin tilanteeseen pitää tähdätä.

Kevennys löytyi paremmin kuin viimeksi, mutta edelleen kaadun liiaksi eteen enkä pysy riittävästi jalkojeni päällä. Viime tunnilla jalat karkasivat pahasti taaksepäin. Tuolloin ratsastajan paino on siirtynyt liian eteen. Mielikuva tulisi olla siten, että jalkapohjat ovat tukeavasti maata kohti. Tänään jalat pysyivät paremmin paikallaan - vasenta enemmän huomiota on kiinnitettävä oikeaan jalkaan, joka herkemmin karkaa taakse. Etupainoinen kevennys aiheuttaa vielä kaikenlisäksi ongelman siirtymisiin. Huomasin, että nykäisen herkästi ohjasta siirtyessäni ravista käyntiin. Tämä mm. siksi, että suoristan itseni istuinluiden päälle, pois etukenosta. Ero ei tulisi niin suureksi, jos en olisi ravissa etukenossa.

Alaselän jättäminen onnistui tänään taas melko hyvin enkä jännittänyt selkääni - siitä siis plussaa! Käynnissä pyrin tarkastelemaan suoruuttani kypärännupista. Tulee siis testattua kädellä, että sojottaako nuppi suoraan ylöspäin. Jos ei sojota, niin jättämällä alaselän rennoksi ja päästämällä lavat istuinluiden päälle (ruttu vatsaan) pääsen suoremmaksi. Liikkeen päästäminen kehon läpi ei onnistu, jos ei ole suora.

Vasta nyt tein ahaa -elämyksen kädestä. Heti jos käsi ei enää mene kuolainta kohti, se toimii hevoselle pidätteenä. Minkähän takia sen oivaltaminen kesti näin kauan? Lukuisia kertoja olen kuullut, että “älä pidä kättä jatkuvasti noin ylhäällä”, mutta nyt se vasta meni perille. Jospa nyt saisin sen vielä toimimaankin kun osaan kiinnittää siihen huomiota.

Lukuisista ongelmista huolimatta päivän ratsastuksesta jäi hyvä fiilis! Harjoitukset jatkuvat jälleen huomenna aamulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti